Ulkoillaan Uutena Vuotena

Talvi tuli myös Etelä-Suomeen. Talviulkoilun riemut alkoivat - hiihtokausi on avattu !

Lunta  on jopa kymmenen senttiä. Puut ovat peittyneet lumeen - koko maa on valkoinen, puhtaan valkoinen. Lämpötila on juuri pakkasella. Lumi on kiteistä, ilmavaa ja kevyttä. On niin talvi !

Menemme ukoilemaan Kuusijärvelle. Näemme lapsiperheitä pulkkien kanssa, kävelijöitä, avantouimareita, läskipyörien pyöränjälkiä, nuoret pojat laskemassa vauhtimäkeä. Grillipaikan savun tuoksu kantautuu metsään ennenkuin näemme makkaranpaistajat. Joku valmistaa kaasukeittimellään retkimuonaa, termospullot on nostettu pöydille. Ihmiset seurustelevat ja nauttivat talviretkestä omissa ryhmissään.

Kuljemme Kuusijärveltä Sipoonkorpeen komeaa ulkoilijoita varten rakennettua siltaa pitkin. Pimeällä silta on kuulema valaistu. Ruosteenvärisissä sillankaiteissa on leikkauksin tehtyjä hienoja kuvioita luontoaiheista, kuten saniaiset, pöllöt, hirvet ja sudenkorennot.

Selkeästi merkitty reitti metsän halki Bisajärvelle on helppo kulkea. Reitti kulkee polveilevassa maastossa. Polulla on puiden juuria ja kiviä. Reitin varrella on grillipaikka ja pöytiä, missä syödä eväitä. Kallion päälle rakennetulle tulipaikalle vievät tukevat metalliportaat. Koirat on huomioitu - koirien tassuille on portaiden reunoihin tehty tasaiset askelmat joka portaalle. Reitin varrelta muutamasta kohdasta löytyy opastaulu, missä on alueen kartta. Karttaan on merkitty ulkoilureitit sekä myös ladut. Opaskyltit ovat selkeät. Metsässä risteilee runsas polkujen verkosto, jota pitkin Kuusijärveltä voi kulkea Sipoonkorven kansallispuistoon Bisajärvelle, Kalkkiruukille, Storträskille jne. Ulkoilija voi valita itselleen sopivan pituisen reitin. Bisajärven Suomen ladun majan edessä olevalle tulipaikalle pitää tuoda omat puut, sillä varastorakennukset ovat lukitut. Kuusijärven suuntaan mäellä olevalla grillipaikalla oli puita käytettävissä.

Tietoja ja karttoja Sipoonkorvesta.

Raikkaassa ilmassa ulkoilu saa hyvälle tuulelle. Nautimme metsän virkistävästä ja rentouttavasta vaikutuksesta.

Koskapa nyt tuli talvi, on syytä nauttia ulkoilusta talviseen tapaan ja koko sunnuntaipäivän. Metsäisen kävelyretken jälkeen juon lämmintä mustaherukkamehua, syön yhden joulutortun, vaihdan hieman vaatetusta, laitan monot jalkaan ja suuntaan suksien kanssa lumiselle ulkoilureitille, jolle ajettaneen ladut alkuviikosta. Hiihto on oma juttunsa, rituaalinsa ja tarinansa.

Hiihtoon valmistautuminen pitkän "kuivan kauden" jälkeen alkoi jo edellisenä päivänä, mutta kävi nopeasti. Edellisenä päivänähän oli satanut lunta koko päivän. Koskapa enteet hiihtokelien suhteen näyttivät runsaan lumentulon vuoksi lupaavilta, otin varusteet esille. Hain sukset varastosta kylpyhuoneeseen lämpenemään. Kaivelin monot kaapista esille ja voiteet olivat eteisen alimmassa laatikossa helposti saatavila. Sukseni ovat siis voideltavaa mallia - olen tottunut suksien voiteluun lapsesta saakka. Suksien voitelu on osa hiihtämistä. Suksien kanssa touhuilu kylppärissä, se vaan kuuluu siihen pakettiin. Avaan sukset säilytysnipusta, lisään puhtaahkolle pohjalle luistovoiteen sekä pitoa purkista. Muutamalla voiteella olen pärjännyt.

Lyhyt kävely suksien kanssa urheilupuistoon, sukset jalkaan ja hangen halki - toissapäivänä vielä nurmikon nimellä tunnetun alueen ylitse. Kaikenlaisia jälkiä on, mitä ihmisiltä ja koirilta on jäänyt. Pehmeä lumi upottaa, mutta luntahan on vain sen kymmenen senttiä. Se kuitenkin riittää, hiihto onnistuu. Ulkoilureitin reunaan ovat hiihtäjät tehneet ladun. Sitä pitkin hiihtelen hämärän jo alkaessa laskeutua. Pöperöisen reitin keskelle kävelijät ovat tallanneet polun.

Hiihto löytyy heti. Koen hienon tunteen ekassa pienessä alamäessä. Lasken puuterimaisessa lumessa kevyen laskun aavistuksen auraten. Ensimmäinen ylämäki - pääsen kokeilemaan jo haarakäyntiä. No, tasaisella mutkassa sukset kastuvat, kun rinteestä on valunut vettä lumen alle: pitovoide alkaa jäätää sen jälkeen ja lunta paakkuuntuu suksien keskiosaan. Kävelijöiden tallaamalla kovalla alueella koetan hangata pohjia puhtaiksi. Sellaistakin se on, hiihto.

Lapsiperhe laskee pulkilla mäkeä, odottelen milloin tulee oma vuoroni hurauttaa puhdistettuine suksenpohjineni mäkeä alas. Juttelemme ystävällisesti. Tervehdin koiraa ulkoiluttavaa perhettä. Kaikki tuntuvat nauttivan talvesta, lumesta ja sen tarjoamista riemuista.