Taidenäyttelyn alla - tarinoita teosten takana
Pikku hiljaa kaikki on valmistunut. Kolmella eri tavalla toteutetut työt ovat lähdössä esille; kukkaputoukset paperinaruseinäteokset sekä symboliset akvarellit. Koen että työt ovat lahjoja, ja niiden tuominen esille on lahja toisille ihmisille. Olen ripustanut näyttelyyn tulevia töitäni omille seinilleni viime aikoina ja
katsellut niitä. Siinä töitä katsellessani olen huomannut niihin liittyvät tarinat.
Työn tekohetkeä edeltäviin tapahtumiin liittyvä tarina on sinivihreiden paperinarusta tehtyjen seinälle ripustettavien töiden taustalla. Sinivihreät työt ovat kertomuksia suomalaisesta metsästä. Töitä on yhteensä kolme, joista kaksi on lähes metrin pituista työtä ja yksi kaksi ja puolimetrinen, kaikki ovat leveydeltään 59 cm.
Jokunen vuosi sitten raivasin metsää - ensimmäistä kertaa elämässäni. Olin hankkinut työvälineet ja varusteet. Satoi. Aina vaan satoi. Veljeni neuvoilla ja jonkun muunkin avuilla kävin työhön käsiksi. Sade itseasiassa auttoi, oli viileämpää. Vietettyäni viikkoja metsässä tein tämän sinivihreän loimen, mihin kudoin nämä kolme paperinarutyötä.
Luotuani loimen kävi niinkin erikoisesti, että kutomolle oli tullut jo eläkkeelle jäänyt mies tarjoamaan apuja pieniin korjaustöihin. Nyky-Suomessakin näköjään on saareke, mikä on naisten touhupaikka - kutomo on edelleen naisten valtakuntaa, odottakaapas niin näette... Tämä Kilpilahdessa työuransa tehnyt henkilö, puhelias mies voimalaitokselta, päätyi kutomon ohjaajan kanssa auttamaan minua sinivihreän loimen tukille kiertämisessä. Loimiletti (Paksua puuta, jolle loimi kierretään kutomista varten kangaspuissa, nimitetään tukiksi.) Mitä siihen, että kutomolla touhuavat vain naiset, tulee, niin on todettava, että vaikka aika useinkin olen kutomolla käynyt, siellä vierailleiden miespuolisten henkilöiden lukumäärän voinee laskea yhden käden sormilla. Ei monikaan heistä ole istahtanut puiden ääreen kutoakseen.
Paperikukkaputousten idea ja syntyvaihe on jollain tapaa hauska tai mieltä kutkuttava tarina ideoista ja niiden synnystä. Tapahtumapaikkana jälleen kutomo, mutta nyt sen uusissa tiloissa. Pitkän "kuivan kauden" jälkeen - olin koko kevään pysynyt sieltä pois ja ulkoillut pitkin metsiä. Kesällä tai syksyllä jonain päivänä palasin kutomolle, sain sinne avaimen, numero 999, ja aloin vain kutoa jotain.
Siellä käydessäni erään kerran päässäni vain syntyi idea paperikukkaputouksista, tuosta noin vain. No, miten ne ideat syntyvät - tai oikeastaan, jos kysytään, missä idea syntyi, niin saadaan vastaus. Tämä idea syntyi kutomolla, lähellä toista sisäänkäyntiä, kangaspuiden keskellä. Mielessäni voin mennä siihen kohtaan, missä kävelin ja siinä kesken kävelyn idea muodostui.
Tämä idea on tyyppiä - tehdään uudella tavalla jotain, mitä on nähnyt aiemmin tehtävän. Olin nähnyt taito-pajalaisten tekevät ohutta läpinäkyvää kukkamattoa rosee-muotilla. Tämä oli aiemmin nähtyä -osuus. Idean sisälsi sen, että teen kukista omalla tyylillä kukkaputouksia. Toteutusvaiheessa valitsin loimipohjan, jossa kudoin putousten tai ryöppyjen pohjat sekä tein mainitulla muotilla runsaita, värikylläisiä ja yksilöllisiä kukkia paperinaruista, sijoitin ja kiinnitin ne kudottuun pohjaan, opettelin tekemään muillakin tavoin paperikukkia ja laitoin mukaan myös näitä.
Vasta paljon myöhemmin huomasin yhteyden tämän suunnitellun taidenäyttelyn paikan ja paperikukkien välillä. Näyttelypaikkanahan on paperitehtaan entinen keskuskonttori. Olin ja olen viemässä siis paperikukkia entiseen paperitehtaan keskuskonttoriin, missä nykyään toimii taidenäyttelyitä suosiva kahvila-ravintola.
Tätä näytelyä varten tein myös vesivärimaalauksia syksyllä. Maalasin intensiivisesti muutaman päivän, sain hyvän flown, paperia piti käydä hakemassa Kuopiosta välillä lisää ja samalla käynnillä tapasin siellä ystävän, joka on ollut puuhanaisena tämän näyttelyn järjestämisessä.
Maalaukset ovat sekä symbolisia että esittäviä. Toisinaan ne ovat ilman taustaa, jotta kuvan sanoma olisi selkeä - toisinaan tausta on yhtä tärkeä kuin kuvan muutkin elementit. Jotkut kuvat kertovat oman tulkintani mukaan ihmisten välisistä suhteista. Pienessä maalauksessa "Hamoset" kaksi tutua seisoo vierekkäin, niiden värit ovat samankaltaiset mutta erilaiset ja hameiden asento kertoo tarinaa. Pienessä symbolisessa sydäntaulussa on kuusi kirkkaan punaista sydäntä, joista kaksi ja kaksi ovat punaisin langoin yhteydessä toisiinsa pareittain. Mutta yksi on ilman lankaa ja yksi toinen on langan kanssa, mutta lanka ei ole kiinnittynyt mihinkään.
Jokainen katsoja on vapaa tekemään omat tulkitansa, peilaamaan omaa näkemystään töitä vasten. Toivon, että eri tekniikoilla toteutetut työt toisivat iloa, kenties koskettaisivat sydämiä, ehkä joku kokee jonkun niistä omakseen ja haluaa omalle seinälleen. Taulut ovat valkoisissa esittelykehyksissä.
Kommentit
Lähetä kommentti