Onnea nikkaroimassa

Iltaisin ja vapaapäivinä onnea tuottavat luovat ratkaisut keittiössä, puutarhassa ja jokapäiväisissä toimissa. Flow-tilaksi kai sitä sanotaan, kun paneutuu tehtäviinsä innostuneena, kiinnostuneena ja jopa ajankulun seuraamisen sivurooliin laittaen. Kirjoittelen omien vapaahetkieni sisällöistä ja niistä onnen ja voiman murusista, mitä niissä syntyy. Asiat ovat tavallisia, arkisia ja monille tuttuja, kuten ulkoilua tai metsäilyä, ruoanlaittoa ja kasvien kanssa touhuamista. Rentona musiikkina usein soitan you tubesta luonnon ääniä tai muuta rauhoittavaa, kelloja tms mitä tulee vastaan.

Puutarhamyymälästä haen multaa, mukuloita, juurakoita, siemeniä - ja lopultakin havukasvit ovat tulleet - yksi paakkujuurinen tuija lähtee mukaani. Pärjään samalla hengityssuojaimella ruokakauppaan, mistä ladon korin täyteen vihanneksia, jauhoja sekä maitotuotteita. Toppuuttelen itseäni, että leipää en osta - pakastimeni on sitä pullollaan, lisäksi siellä odottaa paistamista satakunta rukiista karjalanpiirakkaa raakapakasteena. Kyllä, käyn säännöllisesti leipomon myymälässä.

Kotona jo nousseet taimet ja kasvuaan aloittelevat pistokkaat kannan ulos valokylpyyn ja karaistumaan. Ruokatarvikkeista vapautuvat kartonkiset purkit ja purnukat kelpaavat taimien kasvatusalustoiksi. Ainoa vaatimus on, että niihin saa pohjaan reiän. Maito-, mehu-, kerma-, papu- ja tomaattimurskatölkit kierrätän taimikasvatukseen ruukuiksi.

Ruoanvalmistus ja viljelypuuhat elävät rinnakkain. Pidän kovasti kasviksista. Kauppareissulla mukaani lähti minulle harvinainen ostos, paketti jauhelihaa - jaa, mitähän siitä nyt tekisi. Ensin tuumaan tekeväni tortilloille täytettä, mutta siinä kesken kaiken päätänkin jättää sen kastikkeeksi ja keittää muutaman peruna kaveriksi - hyvin perinteiseen tyyliin siis.

Kastikkeeseen pilkon yhden porkkanan pieniksi, muutama nuppu kukkakaalia ja puolet munakoisosta pikku paloina. Lämmittelen niitä öljyssä pannulla. Lisään jauhelihan, 400 g, paistumaan. Pilkon suippopaprikan ja yhden tomaatin, lisään sekaan. Lisään yrttiliemikuution ja suurustan kastikkeen maissijauholla. Lisään ruokakerman, purkillisen papuja sekä basilikatomaattikastiketta. Mahdollisimman moni ainesosa on luomulaatua.

Papu- ja tomaattikastiketölkit pesen kasvuruukuiksi suippopaprikasta ja tomaatista keräämilleni siemenille. Täytän ne mullalla, kastelen ja lisään siemenet, peittelen mullan alle. Sitten vain odotetaan itämistä. Nyt ne ovat lämpimässä paikassa, mutta heti itämisen jälkeen siirrän niitä säiden salliessa päiväaikaan karaistumaan ulos.

Perunat kiehuvat. Jokin viikko sitten olin ostanut Tammistosta pikkukaupasta uusia perunoita. Perunat🥔 oli tuotu Egyptistä. Mietin niitä keittäessäni, että olenkohan syönytkään egyptiläisiä perunoita aiemmin. En ole siitä aivan varma, olin nimittäin siellä matkalla, mutta siitä on kulunut jo sen verran aikaa, ettei ainakaan sellainen asia, kuin että söinkö perunoita vai enkö, jäänyt mieleeni.

Sensijaan muistan Niilillä jokilaivaristeilyllä syöneeni aivan pyöreitä pikku pyöryköitä, jotka olivat tummia päältä, mutta aivan tummahkon mutta samaan aikaan kirkkaan voimakkaan vihreitä sisältä. Maku oli suomalaiseen suuhun miedon miellyttävä. Vielä tänäkään päivänä en tiedä, mitä ne olivat. Totta kyllä, en ole sitä selvittänyt. Hyviä olivat - maistuisi toisenkin kerran. Eräs toinen asia, mihin erikoisesti kiinnitin tuolla matkalla huomiota - jätetään nyt se tavanomainen Egypti-kuvasto - tai niin, ehkä tämäkin kuuluu siihen; nimittäin kameleilla oli valtavan pitkät ripset. Oikeat räpsyripset!

Egyptiläiset perunat yllättävät. Vaikka ne oli mainittu uusiksi perunoiksi, niin koostumus  hieman vanhemman perunan oloinen, mutta pehmeä, ehkä samettinen - ehdottomasti hyvä! Niin hyvä, että tekee mieleni jopa lisää - ja muutama tietysti maahan kasvamaan - kasvaakohan egyptiläisestä perunasta yhtä samettinen kotoisessa maaperässä, kun se oli nyt sen perunan tekemän matkailun jälkeen syötynä. Enoni hieman naljailee minulle, että minun täytyy varmaan tällä minuutilla lähteä niitä katsomaan, vieläkö niitä sieltä kaupasta saa. No, tässä nyt vaan kirjoittelen..

Pitkästä aikaa kasvis-, papu-, jauhelihakastike maistuu. Enoni mainitsee minulle, kun luettelen, mitä siihen laitoin - että et sitten kalaa siihen laittanut. Jälkiruokana on puolukkajäädyke.
Silikonimuotista jäädyke lähtee helposti. Irrotan jäädykekukat yksitellen. Lasken leveäsuiseen mukiin kuumaa vettä, laitan sen syvälle lautaselle ja dippaan muottia mukin kuumaan veteen. Laitan jälkiruokalautasen muotin toiselle puolelle, käännän ja varovasti väännän silikonimuottia niin, että hieman pinnalta sula jäädyke irtoaa jälkiruokalautaselle. Mintun lehti on hyvä makupari puolukkajäädykken kanssa - ikkunallahan se minttu kasvaa, rönsyilee ja hörppii raikasta vettä kuin todisteena uudistumisvoimasta, elämän ihmeestä.

Kehon hyvinvointia yrittäessään edesauttaa ravitsemuksen avulla karpalot tai  pähkinät saattavat ns normiruokavaliossa kehonhuoltotarkoituksessa toimia, ketoilijoilla on omat menetelmät - oman tilanteensa mukaan kukin. Sanotaan, että karpalo, puolukkakin, hillitsevät tulehduksia ja pähkinät lisäävät hyvän kolesterolin määrää. Keto-dieetissä karsitaan hiilihydraatteja pois ja keskitytään vihreälehtisillä kasviksilla vahvistettuun ruokavalioon. Ravitsemuksen lisäksi sopiva liikunta, toiminnallisuus, sosiaalisuus, luonnon kauneus ja muut kohottavat elementit, luovuus, kuuluvat  onnellisuusnikkareihin.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Syvällä skutsissa

Kakkua juhlahetkiin