Puuhat ja tuumat

 Isoisäni istui penkin päässä ja aprikoi asioita. Hän luki kolmea sanomalehteä ja seurasi uutiset, hänestä oli mukavaa pallotella ideoita ja muita päähänpälkähdyksiään ja haastella niistä. Nykymeno on monesti sellainen, että kun mieli tuottaa kysymyksen, mihin kukaan ei tiedä vastausta, yleensä läsnä on joku, joka kaivelee vastauksen laitteesta. Lumitehdas  takaa kisaladut Etelä-Suomessa tammikuussa  Polttavimpien, sanoisko tarpeellisten, tietojen kohdalla teen niin itsekin, mutta.  Arvatkaas, mikä nautinto se on, jos jättääkin pikku kysymyksen avoimeksi. Tarvitseeko sitä kaikkea nippelitietoa oikeasti. Toisten kanssa yhdessä voi myös asiain tilaa ihmetellä, aprikoida - jos kukaan ei viitsi esittää sitä tietopankeille. Ain selitysten aprikointi on tietysti myös yksi juttu. Retoriset ja joskus vastauksetta jäävät ei-retoriset kysymykset ovat Nam ja slurpsis! Ja mukavaa. Huvittavaa. Ja pikkuisen myös naurattavaa... kokemus, me ei tiedetä... Aivoni tuottavat jatkuvasti ...

 Huomaa hyvä.  Tuo yksinkertainen lausahdus sijoitettuna sopivaan kohtaan töissä, kotona tai vaikkapa autossa voi toimia myönteisyyttä ruokkivana sloganina, jonka silmät huomaavat ja se saa sinut pohtimaan, niin, sitä mikä on hyvää. Sanomaan sen ääneen, huomaavaisuutena. Miten kaunista vuorovaikutusta siitä voi tullakaan. Pienet sanat lämmittävät sydäntä. Näin tämän lauseen, huomaa hyvä, kirjoitettuna tuolla tavalla kiemuraisesti erään hoitokodin seinällä. Lause ilahdutti satunnaista kulkijaa.  Hoitokodin työntekijä keksi vielä jotain huomaavaista positiivista sanottavaa, mihin vastasin samaan tapaan. Tämä nostatti hymyn hänen kasvoilleen. Pieniä aitoja onnellisia tuokioita, joita muistelee vielä päivien päästä. Mietin, että tämä, huomaa hyvä, on idea, minkä voisi jakaa eteenpäin. Kirjoitettuna sanaparina se sopii moneen paikkaan. Jääkaapin oveen magneetilla kiinnitettynä tulee ensimmäisenä mieleen. Miten kivasti se toimisi vaikka lapsiperheessä. Kun miettii kirjoitusasua...