Aprikointi on niin ihanaa 🦧

 Isoisäni istui penkin päässä ja aprikoi asioita. Hän luki kolmea sanomalehteä ja seurasi uutiset, hänestä oli mukavaa pallotella ideoita ja muita päähänpälkähdyksiään ja haastella niistä.

Nykymeno on monesti sellainen, että kun mieli tuottaa kysymyksen, mihin kukaan ei tiedä vastausta, yleensä läsnä on joku, joka kaivelee vastauksen laitteesta.

Lumitehdas takaa kisaladut Etelä-Suomessa tammikuussa

 Polttavimpien, sanoisko tarpeellisten, tietojen kohdalla teen niin itsekin, mutta.  Arvatkaas, mikä nautinto se on, jos jättääkin pikku kysymyksen avoimeksi. Tarvitseeko sitä kaikkea nippelitietoa oikeasti. Toisten kanssa yhdessä voi myös asiain tilaa ihmetellä, aprikoida - jos kukaan ei viitsi esittää sitä tietopankeille. Ain selitysten aprikointi on tietysti myös yksi juttu.

Retoriset ja joskus vastauksetta jäävät ei-retoriset kysymykset ovat Nam ja slurpsis! Ja mukavaa. Huvittavaa. Ja pikkuisen myös naurattavaa... kokemus, me ei tiedetä...

Aivoni tuottavat jatkuvasti kysymyksiä, joita tulee pudoteltua rupatellessa, apropoo, muuten ja by the way.

Eräänä päivänä päästiin tilanteeseen, että keskustelukaverillani oli kädet täynnä muuta, kun suustani taas putoili jokin kysymyksenpoikanen.

Hän totesi huomaavaisesti, että pitäisi katsoa googlesta.

No, kerrankin pääsin siihen vastaamaan, että niin, jos viitsisi. Niin, jos viitsisi. 

No, maailma näköjään jatkoi radallaan. Kukaan meistä ei takertunut siihen. Jutun aihe vaihtui. Enkä enää itsekään saa päähäni, mikä se kymysys oli. Niitä nyt tulee ja menee.

Mutta tämä oli yksi niistä tilanteista, joka toimi tämän postauksen inspiraationa, joka oli askel tämän postauksen kysymyksen muotoiluun, aprikointia kaipailemaan ja ihmettelemään. 

Viiden marmeladin joulutortut

Sillä vastatut tai vastaamattomat kysymykset herättävät uusia kysymyksiä.

Jotkut kysymykset ovat välikysymyksiä, kuin matka ehkä suurempiin, arvokkaampiin - aprikoittavampiin kysymyksiin.

Aprikoittavat, mieltä askarruttavat aiheet, tuottavat yleensä jonkinlaista, jopa luovaa toimintaa. Kuten innovaatioita, joista ensimmäisinä nousevat mieleen Afstor ja Ventum Dynamics, ensimmäinen Suomesta ja toinen Norjasta. 

Afstorin pakettiin lisäisin vaikka jalkapallon, jotta se toisi liikuntaa lapsille ja aikuisille. Ventumin ratkaisusta totean, että toivoisin, että toimisivatpa Suomen talvissakin (tiedä, jos vaikka toimivatkin, mutta mietin vaan sitä tuiskuavaa lunta!). Ideoina molemmat ovat inspiroivia, kätevältä kuulostavia pienyksikköratkaisuja, jotka ovat toistettavia ja niiden voima on lukumäärässä! 

Jalostuuko siinä ja kinthaalla laarista pysyvään käyttöön kestäviä ratkaisuja, toimintamalleja, joista muodostuu kulttuurin osasia, rakentajia ja ylläpitäjiä, kytkeytynee tekijöiden roolinoton valmiuteen ja kehitykseen? Voi pohtia, olisiko innovaatiotuotteelle joskus jopa tarpeen, että idean alkuunsaattaja ottaa rinnalleen toisen tekijän, jolla on idean eteenpäin saattamiselle tarvittavat ominaisuudet. 

Innovaatiotuotteiden lisäksi aprikointi tuottaa mm. kirjoitusta, maalausta, sävellystä - matkustelua, reissuja - viestejä, puheluja tai vaikka talonrakennusta.

Mitä, miten, kuinkahan ... ? Kysymykset ovat elämän moottoreita, aikamoista!