Lauantain puuhat

 Herättyäni kannan puutelineet täyteen, puen kylänpintavaatteet, mutta lämpimät, sillä olen menossa hautausmaalle ja siellä aina tuulee. Pakkaan muutamia helmililjan sipuleita, istutuslapion ja kynttilät itse suunnitelemaani sinikankaiseen kalakassiin. Sanon sitä kalakassiksi, sillä hieman abstrakti kuvio muistuttaa muhkeaa kalaa tai jopa delfiiniä, riippuu katsojasta. Otan tonttutulitikut, jotta olisi jotain pientä pilkettä ja veikeää juttua.

Syön autossa viiden viljan viipaleita ja kuivattuja luumuja. Autossa syömällä säästää aikaa. Voitte uskoa, että vuosien mittaan on tullut ajaessa syötyä yhtä jos toistakin, mutta yleisesti ottaen jotain helppoa, kuten leipää täytteillä tai ilman tai pähkinöitä. En syö karkkia, mutta joskus, ilman syyllisyyttä, appelsiinikeksejä, tiedätte ne kyllä. Just ne, joille keksinvalmistaja ei ollut tietääkseni hakenut tuotesuojaa tai vastaava, ja joita siksi saavat kaikki valmistaa.



Hautausmaalla on hiljaista, yksi auto on parkkipaikalla. Istutan sipuleita. Tonttutulitikut hieman oikuttelevat ja saankin raapia niitä joitakin, ennen kuin kynttilät ovat syttyneet. Erikoismaininta kynttilöille, jossa peltinen kansi oli suunniteltu pienistä raoista ilmaa päästäväksi, palavat varmaan tuulten puhkuessakin.

Paikallisesta rautakaupasta saan omenapuun suojia. No, pakkaus on pölyssä, mutta eipä tuo niin haitanne. Otan suunnan sukulaisiin, nautin ruskasta matkalla ja perillä aktiivisen perheen, heidän nuorten ja kaikkien touhujen näkemisestä. Palju on täytetty ja illaksi on tulossa kavereita.

Ruokakaupasta täydennystä ja palattuani mökille mökkinaapuri pistäytyy pihaan ja tuo ennestään tuntemattoman, lähiseudulta lähtöisin, mutta kaupungissa asuvan ihmisen tullessaan. Uusi tuttava kertoo tekevänsä sukututkimusta. Mökkinaapuri on hänelle sukua, mutta melkein ihmeellistä, että me emme taida olla. Toivotan hänetkin tervetulleeksi rupattelemaan myös toisella kertaa.

Tulppaanin sipulit maahan, hieman lannoitetta ja vettä. Viimeiset kesäkukat pois ruukuistaan, ruukkujen pesu, omenapuiden suojien virittelyt, talvirenkaiden siirto pois varastosta ja kyytiin lastaus. Iltapäivä menee pyöriessä näissä hommissa. Saunan uunissa paistuvat makkarat ja ne maistuvat pari päivää sitten nostettujen ja ulkona risukeittimellä keitettyjen perunoiden kanssa.

Mökkielämä on juuri tätä, kaikkea sellaista, mitä kaupungissa ei juurikaan ole tai tee. Jonakin päivänä toki maalaan, akvarelleilla ja teen gelli-sekatekniikkatyön. Mutta ne miljööt. Vintin olematon valaistus ja sen salaperäinen tunnelma, kävely pihamaalla paikkoihin edes takaisin, loputtomat tunnit ulkona, kanttarellit lähimetsästä suoraan pannulle, luonnon läheisyys ja tästä kaikesta iloa sekä punaiset posket.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Onnea nikkaroimassa

Akryylimaalaus - valutustekniikat - yliveto, käännetty kuppi ja kiss pour

Vappuaskartelu - Vappuhuiskat ja kukat - Tee se itse