Vetäisin kopran hihasta - I pulled Kopra out of my sleeve

Aamulenkillä juoksen ......  metsän reunaan asti. Pysähdyn - ulkoilureitin varrella kasvaa vadelmia. Iltakävelyllä viihdyin jo näissä puskissa poimien suuhuni sieltä täältä makoisia vadelmia. Pusikossa on tallaamisen jälkiä ja yksi jos toinenkin lenkkeilijä poimii suuhunsa joitakin marjoja. Marjoissa on vetovoimaa !

Nyt aamulla astun syvemmälle metsän sisään. Kävelen ulkoilureitin varrelta pientä metsänpohjaan tallautunutta polun tapaista/metsäkoneuraa pitkin vaalean limen vihreissä lenkkareissani. Eilen ja yöllä on satanut ja jalkani kastuvat - onneksi satuin laittamaan shortsit, ne säilyvät kuivana.

Poikkean pääulkoilureitiltä ehkä vain 20 - 50 metriä ja metsässä siellä täällä kasvavat vadelman oksat ovat koskemattomia. Vadelmien noukkiminen on miltei meditatiivista. Jokainen vadelma täytyy irrottaa yksitellen ja tarkistaa, että se on puhdas. Sen jälkeen se menee suoraan suuhun. Voinee sanoa, että marjat ovat taatusti tuoreita. Vatsani täyttyy kypsistä vadelmista. Koskapa kukaan ei ole tainnut poiminut sieltä aiemmin, oksissa on ihanan tummanpunaisiksi kypsyneitä vadelmia. Niiden maussa voi maistaa aidon kesän ja koko vadelman sanoisin lämpimän, makean ja kokonaisen maun - vaikka ne juuri tänä aamuna ovatkin vesipisaroiden huuhtelemia. Viime aikoina olen huomannut arvostavani kokonaan kypsyneitä marjoja, samoin mansikan maku on kenties upeimmillaan, kun se on kypsynyt tumman punaiseksi, olipa kysymyksessä metsä- tai puutarhamansikka (puutarhamansikan lajikkeissa tietysti eroja).

Kun vatsani on täyttynyt, juolahtaa mieleeni kerätä marjoja myös aamupuuron päälle. Ainoa astia, joka suunnittelematta taitaa kulkea mukanani, on kopra. Koprasta puheen ollen - no niin, saatiinpa mielleyhtymä - joitakin vuosia sitten (2017) oli tilaisuus Heurekassa nähdä, pientä maksua vastaan, Tim Kopra, vaimonsa kanssa - kuten kävi ilmi. Käytin se tilaisuuden ja kiitos sen, voin kertoa seuraavaa:

Menin Heurekaan, parkkeerasin sen laajalle (ja ilmaiselle) parkkipaikalle, kävelin junaradan alitse alikulusta, jonka seinämiin oli maalattu keltaisia auringon säteitä, kivipuiston viertä pääovelle, ostin lipun - taisi olla siinä kuutisentoista euroa - istahdin auditorion pehmeälle penkille ja katselin esitystä.

Tim, Timothy Kopra (jos nyt ei heti tule mieleen, että kukakohan) on suomensukuinen NASA:n astronautti, joka oli kotiutunut - laskeutunut kapselilla vietettyään kansainvälisellä avaruusasemalla, ISS:llä, puoli vuotta ja oli tullut kertomaan siitä meille. Suomalaiset kutsuvat Timothyä kuulema sisunautiksi. Tässä hänen twittertilinsä: https://mobile.twitter.com/astro_tim?lang=

Olipa mielenkiintoinen twiitti neurotieteilijän tutkimuksesta, missä hän osoittaa, että seuran valinnalla on merkitystä ! Laitan sen vielä tähän :  https://www.businessinsider.com/neuroscientist-most-important-choice-in-life-2017-7?amp&r=US&IR=T&__twitter_impression=true

Karjalaiset sukujuuret isän puolelta lienevät vaikuttaneet siihen, että saimme hänet vierailulle.Tim tietysti vitsaili meille suomalaisille, kohteliaana miehenä, jotenkin tähän tapaan - Suomen sijainnin jäätyä kauaksi avaruusaseman lentoreitiltä - että olisiko pitänyt ehdottaa, että muutetaan avaruusaseman lentorataa, jotta Suomi näkyisi paremmin... Ymmärsin Timin esityksestä, että avaruusaseman ikkunoista avautuva maisema, jota hallitsee suunnattoman kaunis planeettamme, oli tehnyt häneen vaikutuksen.

Avaruusasema kiitää kovaa vauhtia kiertoradallaan ja vuorokausirytmi on siellä toisenlainen kuin meillä maalaisilla : D. Avaruusasemalla ei myöskään ole painovoimaa, joten siellä kaikki toiminnot, ruokailu, nukkuminen, työskentely, hampaiden harjaus jne tapahtuvat painottomassa tilassa. Siitä huolimatta Timothy osallistui Lontoon maratoniin, avaruusasemalta käsin - jonkinlaisten kiinnityssysteemien avulla. Avaruusasemalla kuntoilu on ensiarvoisen tärkeää mm. juuri tuon painovoiman puuttumisen vuoksi. (Mikäli olet kiinnostunut asiasta, toinen Tim on kirjoittanut aiheesta kirjan, saatavilla suomeksi: Kysy astronautilta : kaikki avaruudessa elämisestä / Tim Peake)

Avaruusmatkaan liittyvien asioiden lisäksi Kopran pariskunta kertoi yleisesti elämästään muutenkin, Timin urasta ennen astronauttiutta ja elämään kuuluneista jatkuvista muutoista. He kertoivat siitä, millaista on elää parisuhteessa, kun toinen on puoli vuotta kansainvälisellä avaruusasemalla eikä sieltä tai sinne oikein mitään yksityisiä muiden näkemättömiä tai kuulemattomia viestejä voinut lähetellä. Kiitokset heille hauskasta ja antoisasta tuokiosta !

Takaisin vadelmia poimimaan. Oma koprani (pienellä alkukirjaimella) alkoi täyttyä. Suuret kypsät vadelmat houkuttavat ja kerään toiseenkin kouraani. Puolitoista koprallista vadelmia käsissäni kävelen kotiin päin. Vastaan tuleva lenkkeilijä hymyilee ja vaihdamme pari ystävällistä sanaa. Ovella olen tilanteessa, missä molemmissa käsissäni on vadelmia, ja että avaimet ovat vasemmalla takkini taskussa, joka on suljettu vetoketjulla. Seisoessani siinä kaadan vasemmasta ja täydemmästä kädestäni vadelmat oikeaan käteeni. Avaan vetoketjun, otan avaimeni taskusta ja avaan oven. Yhtään ei tipu.

Lenkillä syömäni vadelmat ovat yllättävän ruokaisia - olen aivan kylläinen. Tehokkaaseen tapaan kuitenkin, laitan puuron tulemaan ja pistäydyn suihkuun. Sukkani ja kenkäni ovat kyllä pikkuisen rapaiset, mutta se ei haittaa, ne on helppo pestä. Kuvaan vadelmat ja kirjoitan tätä postausta, odottelen nälkää. Olen iloinen, kun aamuinen mielleyhtymä toi mieleeni tuon tapahtuman Heurekassa. Ulkona on kaunis päivä alkamassa. Aamiainen menee myöhäiseksi, mutta on monipuolinen, ja ennen kaikkea, siihen sisältyy tuoreita vadelmia toista koprallista !

Kopra = koura = kämmenen ja sormien muodostama koveramainen kuppi.

Kopra = a cup you can make out of your hand with your fingers