Herkkää hiljaista suomalaista keramiikkaa

Se syntyy työhuoneen luovassa tunnelmassa, peltoaukean äärellä, laululintujen sointuja ja läheisen järven laulua kuunnellessa. Sitä hehkutetaan puupolttoisessa uunissa jopa kauemmin kuin kellon ympäri. Poltto lähtee käyntiin anivarhain aamusella, kun tulee tulien sytyttäjä. Sama henkilö lappaa puita tasaisesti uunin molemmilla puolilla olevista täyttöaukoista. Hän seuraa uunin sisäilmamittarista, että lämpötila ei kohoa nopeammin kuin 100 astetta tunnissa. Aamun kääntyessä päivää kohti ja muidenkin ihmisten herättyä ensimmäinen polttaja saa seuraa ja puidensyöttöapua uunille. Susanna Hotarin puhuttelevat hiljaiset läpikuultavat lampunvarjostimet posliinista Illalla, myöhemmin illalla, lämpömittauksissa on siirrytty uunin ilman lämpötilan mittauksista massakeilojen seurantaan. Kun viimeinen keila, polttolämpötilaltaan siinä 1300 asteen nurkilla, on ilmaissut tahtonsa taipua, polttoa lopetellaan. Viimeisen kerran tulipesät lyödään täyteen, uuni tukitaan, pellit suljetaan...