Taianomaista - voiko niin sanoa olympialaisten avajaisista

Pariisin olympialaisten avajaisten ylistyspuheet ovat vasta alkamassa. Montakohan elokuvaa tästä vielä tullaan tekemään - vai oliko tapahtuma itsessään live-taltioitu elokuva?

Näin sivistynyt kulttuurimaa järjestää suuret avajaiset. Kyllä, ranskalaiset ymmärtävät jotakin olennaista ihmisyydestä. Pariisi, rakkauden ja valon kaupunki, totta tosiaan teki avajaisissa taikojaan. Taide on isossa roolissa jälleen Mona Lisan kasvoin, ollaanhan Pariisissa. Ja suomalaiset kantavat kortensa kekoon musiikissa, kapellimestari on suomalainen ja soittivathan ne siellä Darudeakin, huomasitkin varmaan.

Avajaiset olivat kuin sukellus mestarilliseen romaaniin. Eteen avautui visuaalinen kertomus, missä kuljetettiin valtava joukko ihmisiä. Avajaisissa yli 200 olympiadelegaatiota esiteltiin katsojille, spektaakkelin toteutti lukematon joukko ahkeria henkilöitä, joiden lukumääristä tullaan kuulemaan erilaisia arvioita - sekä niitä seurasi paikan päällä yli 300 000 katsojaa ja tv:n ja muiden suoratoistopalveluiden kautta useita miljardeja. Suurista luvuista huolimatta kokonaisuus tuntui kevyeltä, yhden ihmisen, katsojan, kokoiselta. Kuinka se tehtiin?

Pariisin olympiatuli 2024 - kuvakaappaus Ylen lähetyksestä

Avajaisia katsoessa tulee mieleen, että tekijät ovat halunneet välttää tiettyjä asioita ja tehdä ihmisen tuntuisen toteutuksen klassisen tarinankerronnan keinoin - ja he ovat onnistuneet! Televisiossa tarina toimii. Taitavien tekijöiden työstä kuuluu antaa aplodit, kiitokset ja kumarrukset! 

Yhden ihmisen matkaa kerrallaan avajaisissa tekee naamioitu ja erittäin taitava (taitavat) Pariisin katoilla juokseva ja parkour-tyylisesti liikkuva olympiasoihdunkantaja. Avajaistarinan punainen lanka on olympiatulen kuljetus kisatulen sytytyspaikalle.

Tulen kuljetustarina eri vaiheineen, urheilutähtineen ja naamioituine kuljettajineen muodostaa kiehtovan ja himpun verran seikkailullisen viitekehyksen koko nelituntiselle ohjelmalle ja tekee siitä vaihtelevien elementtien kanssa katsottavan, kiinnostavan - jopa viihdyttävän. Tulen kuljetuksen juonenkäänteissä merkittävät historialliset tapahtumat antavat syvyyttä tarinaan.

Elementeistä vesi ja tuli on erikseen mainittava. Tulen sytyttäminen symboloi koko tapahtuman avaamista ja käynnistämistä. Näissä avajaisissa on paljon vettä ja matkan varrella vain himpun verran tulta. Joukkueet liikkuvat jokea, Seineä, pitkin, mikä oli suunniteltu vesiosuus. Säätila tarjoilee lisäksi rankkaa vesisadetta. 

Vesi roiskuu tanssijoiden askelissa, se tirskuu varpaiden välissä catwalkilla. Vesi kastelee Lady Gagan plyymeineen, urheilijat ja kutsuvieraat taikovat sadetakit jostain päällensä, ja selostaja toteaa Pariisin kattojen olevan märkiä soihdunkantajan siellä juostessa ja katakompeissakin vielä jopa soudellaan. 

Tarinankerronta on rikasta, katsojalle tarjoillaan kalloröykkiöt ja rotta tulenkuljettajalasten pujahdettua Pariisin alle. Ohjelman suvantokohta on hupun verhoaman naisratsastajan kuljettaessa soihtua laukkaavalla rautahevolla Seineä pitkin vesisateessa melko pitkän matkan. Jeanne d'Arc, Ranskan vapauttaja 1400-luvulta, tuo meille rauhaa ja vapauttaa 15 sekunnin pikamätöstä 2024. Mekaanisen hevon rakenne tuo mieleen Miina Äkkijyrkän peltilehmät. 

Pyhimystarina (Jeanne d'Arc julistettiin katolisen kirkon pyhimykseksi) tuo henkisen ulottuvuuden avajaisseremoniaan. Visuaalisessa kerronnassa hevon toistuva mekaaninen liike, jalkojen yksityiskohtaisen tarkka imitaatio ja asennot tummuvassa illassa, Jeannea esittävän naisen ohjaksista kiinnipitävät eleet, märkyys - kaikki ne rakentavat tulevaa loppunousua - ja nyky-Ranskaa. 

Ennen loppuhuipennusta sade lakkaa. Jokimaisemat vaihtuvat ilmakuviin Pariisista ja olympiatuli (tuli, mistä miettii, että kuinkahan se on teknisesti toteutettu (jos haluat tietää, kirjoitan sen näihin triplasulkuihin: (led-valoilla ja vesihöyryllä))), nousee kuumailmapallon voimin ylös ilmaan leijumaan. Siinä sitä jotakin on - ja Celine Dion! Celine Dion laulaa ranskaksi Edith Piafin tunnetuksi tekemän Hymnin rakkaudelle !

Tulen sytytyspaikan salaisuuden pitäminen loppuun saakka oli hienosti harkittu ratkaisu. Pallo leijuu Concorden aukiolla - ilman elementit ovat siinä vuoropuhelussa. Kuumailmapallo on tietysti kauniskin. Kauneus ja rakkaus lienevät ne elementit, mitkä luonnehtivat koko avajaisten ohjelmaa.

Taitavat järjestäjät ovat tarjolla olleiden mahdollisuuksien mukaan hyödyntäneet pienten ja suurten veneiden vuorottelua joukkueiden kuljetuksessa. Veneiden kokoerot luovat rytmiä ja sympaattista paattia spektaakkeliin. Kaikki joukkueet saavat oman hyvän ruutuaikansa - vaikka nämä kaikki joukkueet eivät kokonaisin joukkuekulkueina täyttäneet ruutua. Tämä teki ohjelmasta kevyemmän katsoa. Toivon, että tulevissa olympialaisissa järjestäjät toteuttaisivat oman sovelluksensa samasta taktiikasta ja säästäisivät katsojat uuvahdukselta.

Erittäin suuri kiitos myös siitä, että ilotulitus oli hyvin pienimuotoinen. En ollut varma oliko se edes oikea "ilotilitus". Lopun huippuosuuden alussa Eiffel-tornia myötäili pieniä kaarevia poikittain meneviä ilotulitustyyppisiä valoja. Hurraa niiden viitteenomaisuudelle ja pienuudelle. Eiffel-tornin olympia-laservaloshow sopi  kuumailmapallolla ilmaan nostetun "elävän" olympiatulen esishowksi ja rinnalle!

Tarvitsimme olympialaiset juuri Pariisiin juuri tänä vuonna. Tämä avajaisten taiteellinen, hiljainen kosketteleva, ranskalainen toteutus ei ainakaan itseni kuulten huuda. Oikeastaan se taitaa kertoa Ranskan tarinaa, mikä englanninkielisillä kanavilla surffanneelle on hieman unohtunut tai jopa ennestään kuulematon.    

Mitä kaikkia historiallisia tapahtumia avajaisohjelman kytkeytyy selvinnee kisojen päästessä vauhtiin. Avajaisten televisioitu elokuvamainen toteutus puhuttelee itsenäisenä kokemuksena. 

Kiitos avajaisissa puhuneen kisajohtajan vilpittömyydestä ja urheilun ilosta!  Nuorten, vahvojen ja huippukuntoisten urheilijoiden vilkutusten ilo oli tarttuvaa. Koko tapahtuma palautti uskoa ihmiskuntaan.