Puuhat ja tuumat

  Keltaisten lehtien vakaat puolikuut kuukausi sitten ajetulla ruohikolla pilkottavat kuin persikan viipaleet piirakan päällä. Persikkapiirakkaa heiluttelee piirakkalapio ja lehtiä tuuli ellei ruohonleikkurilla ajeta niitä mäsäksi. Ja kai se piirakkakin siitä jollain tavalla vaihtaa koostumustaan täydellisestä piirakasta muistoksi täydellisestä piirakasta ja kenties olemassaolonsa kautta lupaukseksi uudesta piirakasta. Mainitut tulevat pysymään maan päällä sekä maatumaan että voimauttamaan uutta kasvua omilla tavoillaan. Runsas lehtisade sienimetsässä kirjavoi maata matkalla suppilovahveroiden luo, mutta siellä missä suppilovahverot kasvavat, seisovat suuret kuuset hiljaisina ja tiheiköissä niiden ruskeat neulaset peittävät maanpinnan. Vihreät suloiset sammalet ovat valloillaan, missä saavat valoa ja mustikanvarvut nousevat jopa polveen saakka. Siellä sammalten, kallioiden ja kuusten oksien kärkien tasalla kehämäiseen tapaan keltajalkaiset suppilovahverot kannattelevat ruskeita lak...

 Herättyäni kannan puutelineet täyteen, puen kylänpintavaatteet, mutta lämpimät, sillä olen menossa hautausmaalle ja siellä aina tuulee. Pakkaan muutamia helmililjan sipuleita, istutuslapion ja kynttilät itse suunnitelemaani sinikankaiseen kalakassiin. Sanon sitä kalakassiksi, sillä hieman abstrakti kuvio muistuttaa muhkeaa kalaa tai jopa delfiiniä, riippuu katsojasta. Otan tonttutulitikut, jotta olisi jotain pientä pilkettä ja veikeää juttua. Syön autossa viiden viljan viipaleita ja kuivattuja luumuja. Autossa syömällä säästää aikaa. Voitte uskoa, että vuosien mittaan on tullut ajaessa syötyä yhtä jos toistakin, mutta yleisesti ottaen jotain helppoa, kuten leipää täytteillä tai ilman tai pähkinöitä. En syö karkkia, mutta joskus, ilman syyllisyyttä, appelsiinikeksejä, tiedätte ne kyllä. Just ne, joille keksinvalmistaja ei ollut tietääkseni hakenut tuotesuojaa tai vastaava, ja joita siksi saavat kaikki valmistaa. Hautausmaalla on hiljaista, yksi auto on parkkipaikalla. Istutan sipul...