Missä kyydissä flow kulkee

Tällä kertaa puhun tekstin flowsta - ja kuva kertoo visuaalisen ilmaisun flowsta. 

Jos lukee seitsemisen kirjaa viikossa kymmenen vuoden ajan ja niistä jää mieleen yksi kirjan aloitus... Kun kerran on muodostanut itselleen muiston, mielikuvan, siihen palaa kymmenien vuosien jälkeen, jos mikään ei ole sitä ylittänyt. Edelleen se yksi kaunokirjallisen kirjan aloitus on ylitse muiden. Siihen rinnalle on tullut myöhemmin yksi opintovaatimuksissa olleen kirjan aloitus, mikä sinänsä nostattaa hattua, kerta se ei ole oikeastaan sen genre, mutta saahan sitä toki kirjoittaa hyvin tiedekirjankin, jos ja kerta osaa.. Ja nyt kolmas.

Se kolmas hämmästyttää ihan. Bestsellerinä sen lainaan kirjastosta ja siinä on Margaret Atwoodin suositus. Se on yleistajuinen kirja luontoon liittyvän tieteenalan tutkimuksesta. Mutta kuten todettu, jos osaa kirjoittaa...

Flow-taulu   

Ensimmäisen mainitun kirjan aloitus, mikä huomiota herättävällä flow:llaan, energiallaan, laulullaan,... avautui, oli nautittava alku, joka muutamin sanakääntein kosketti syvästi ja inspiroi myöhemmin jopa piirtelemään aiheesta. Vaikka kirjan muu tekstimassa oli loogista, mutta melkoista puurtamista, tein eli luin sen kokonaan, silti. 

Nykyään puhutaan nettiaddiktiudesta. En koskaan ole kuullut puhuttavan kirjariippuvuudesta, vaikka nykyinen nettiaddiktinäkökulma saa itseni tuumimaan, että taisin olla nuorena kirja-addikti. Kyllä venähti usein lukiessa aamuyön tunneille, lukeminen loppui, kun kirja loppui. Kirjassa on se hyvä puoli, että se loppuu joskus, viimeinen sivu ja lause tulevat luetuiksi. Netti ei samalla tavalla "lopu", samalla ruudulla siirrytään sisältötyypistä toiseen ja osa niistä on tekstiä.

No, flow-alkuisesta kirjasta puhuttaessa .... myöhemmin saatiin kuulla juttuja, että maksettu kirjoittaja olisi kirjoittanut kirjailijan kirjoja, ehkäpä ne muut osat.... Näin jopa tämän maailmankuulun kirjoittajan eräällä matkallani livenä, melkein ohimennen. Nimittäin olin menossa katsomaan häntä tilaisuuteen, mutta emme löytäneet perille ajoissa ja näin hänet, kun hän oli jo lähtemässä. Silti, olihan se, lukuelämyksen tuottama uus- tai seuranta-Elämys seuraava. Niinkuin, voin kuvitella, kenen tahansa korkean osaamisen, huippu korkean, henkilön näkeminen voi olla.  

Toinen kirjallinen elämysalku tuli vastaan lukiessani kurssikirjoja kesäaikaan ollessani käymässä vanhempieni luona, istuessani heidän talonsa takapihalla aurinkotuolissa. Ranskalaisfilosofissosiologinen kirja kuuluu tieteenalansa klassikoihin ja kirjoittaja on ainakin länsimaisella kentällä laajasti tunnettu.

Kolmas kirja avasi aarteitaan omassa nojatuolissani kukkieni katveessa omien muotoilu- ja taideseikkailujeni vieressä lukiessani. Aloitus oli lupaava - no ilmankos Atwood on kirjoittanut suosituksen.. tosin jotkut kirjan osat kutsuivat unta, mutta viimeisessä luvussa ne lupaukset lunastettiin ja kannatti käännellä (luinkin ne) sivuja sinne saakka. Vaikutuin kirjoittajan tiedollisesta monipuolisuudesta ja asiantuntijuudesta piirtyvästä kuvasta, ja kuten mainittu, puurtamisen jälkeen, kun päästettiin irti ja hypättiin luovempaan vieläkin poikkitieteellisempään osaan, siellä oli innostavia ja kiinnostavia löytöjä ja tietoja. 

Ensimmäiseksi viittaamani kirjoittaja oli Arthur C. Clarke, toinen Michel Foucault ja kolmannen, sienikirjan kirjoittajan, mykologin, nimi on Merlin Sheldrake. Kaksi ensimmäistä ovat kestäneet ajan testin, kolmas puolustaa paikkaansa sillä, että se avaa uuden faktapohjaisen näkökulman maailmankäsitykseen, vaikka sen kirjallisen flown epäilen haihtuvan tuhansien muiden kirjojen mereen, siitäkin huolimatta, että kirjoittajan etunimi on Merlin, mikä ainakin minulle merkitsee taikurin nimeä.

Jo jokusen kymmenen vuotta on Csíkszentmihályin flow-käsitteellä voinut ilmaista sujuvaa ja nautittavaa onnistumisen huippukokemukseksi luonnehdittavaa luovuuteen liityyvää tilaa. Minusta toisen henkilön flow-tuotteista voi aistia tuon flown ja kokea ne lukijana tai katsojana innostavina flow-tiloina.

Kirjallisessa ilmaisussa suomalaisessa musiikissa Hectorin sävyrikkaat tekstit puhuvat minulle kirjallisuuden kieltä. Aikoinaan kuuntelin vinyylisoittimella hänen levyjään ja kerran tosiaan olin hänen intiimillä keikallaan Henrys pubissa. Intiimiys liityi pubin pienehköihin tiloihin.

Hyvässä sanoituksessa eläväinen teksti uudistaa lukijansa tai kuulijansa ja on aarre sijoittuipa se mihin tahansa kirjalliseen genreen. Ne huippukohdat, ne flowhetket, sieltä poimii. Mikä merkitys sillä kaikella muulla sitten on? Ovatko ne niinkuin reki, skuutti, joskus polkupyörä tai erikoispitkä rekka, jotka luovat sen formaatin ja täyttävät muodon vaatimukset, jotta vakiintuneella muodolla, biisillä, kirjalla, jutulla, blogitekstillä tai runolla esimerkiksi, saadaan se flow-kohta kuljetettua perille.

Laajemmin voi sanoa saman koskevan taideteoksia, sehän se niiden tehtävä on, flown vienti ja tuonti, kuljetus, välitys, tarjoilu ja mitä niitä onkaan..