Yksinäisyydestä puhutaan - mistä yksinäisyydessä on kysymys - näkökulma
Yksinäisyydessä on kysymys siitä, että ei ole yhteydessä omaan itseensä.
Yksinäisyyden torjuntaan järjestetään keräyksiä ja kampanjoita.
Silloin kun olet maadoittuneena ja läsnä omassa itsessäsi, et tunne yksinäisyyttä seurassa tai ollessasi fyysisesti yksin.
Oman sosiaalisen roolin - eli olemisen tavan muiden kanssa - tunnistaminen voi olla alkusysäys omalle matkalle. Yksinäisyys on sitä, että on unohtanut itsensä - vastapainoksi joskus puhutaan itsensä löytämisestä. Itsessään läsnä oleva tasapainoinen henkilö on miellyttävää seuraa.
Matkalla omaksi itsekseen
Joskus se vaatii sitä, että ei kurottaudu kohti muita vaan keskittyy katselemaan sisäisesti itseään itsenään ja yhteydessä muihin. Mitä tapahtuu niinä hetkinä, mitkä koetaan yksinäisinä ja miten niissä voi hoitaa itseään tai antaa anteeksi? Tasapainoinen läsnäolo on vapaa egosta. On oltava kuin hyvinvoinnin, läsnäolon ja hyvyyden lähettiläs. Kun huomion suuntaa hyvään alkaa lisätä sitä elämässäään.
Itseään voi tutkiskella päiväkirjaa pitämällä. Kirjoitella voi aivan vapaasti valitsemiinsa paikkoihin, käsin tai näppäimistöllä tai molemmilla tavoilla.
Kävely- tai juoksulenkkeily laittaa omaa energiaa liikkeelle. On tunnettu tosiasia, että lenkillä asiat loksahtelevat mielessä kohdalleen.
Monenkinlainen fyysinen tekeminen näyttää liikuttavan elämän kysymyksiä, suuntasipa huomionsa käsitöihin, ruoanlaittoon, puutöihin, maalaukseen, siivoamiseen tai koneiden huoltamiseen. Siellä touhun tuoksinassa saattaa mieleen pulpahdella uusia ajatuksia, itse tekeminen antaa uutta roolia ja on perusta uudelle sosiaaliselle kohtaamiselle.
Kannattaa järjestää ja valita itselle fyysisen tekemisen tuokioita. Ne tekevät Sinusta oman elämäsi kapteenin.
Käytännöllisesti voi esim jättää auton kauemmaksi ja kävellä vartin, hyppätä pois aiemmalla pysäkillä ja ottaa itselleen omaa aikaa pikku kävelyllä. Sinne vaan arjen sekaan mahtuu tuokio tai pari!
Kiinnostavaa on, että tarinallisen kirjan lukeminen näyttää tekevän samaa..
Sosiaalisen median idolit voivat tuoda energiaa ja hyvää oloa, mutta jossakin vaiheessa täytyy huomata se, että kokoaikainen seuraaminen tekee sinusta katsojan sen sijaan, että elämä sisältää myös oman itsen tekemiä omia tekoja. Somen tekeminen on some-tähtien omaa tekemistä.
Niin kuin Roni Back sanoo, että somea seuratessa voi kokea parasosiaalisuutta. Saattaa saada tunteen, että on oikeiden ihmisten kanssa tekemisissä, kun katsoo ruudulla toimivia, kekseliäitä ihmisiä - usein tilanteet ehkä eivät ole käsikirjoitettuja, joskus taas ovat, riippuu kanavasta. Somelle on paikkansa, mutta ehkä sitä voi miettiä, mikä on itselle tarpeen ja sopiva määrä, milloin on sen oman aktiivisuuden aika. Jos somesta irrottautuminen on hankalaa, on hyvä miettiä ihan itse, mikä auttaa siihen. Yksi tapa on etsiä tietoa ja keskustella aiheesta - muiden tekemisestä voi saada vinkkejä, kun etsii itselle sopivaa omaa tapaa.
Oma aktiivisuus auttaa jokaista toimijaa itseään omassa elämässä, oppimaan taitoja, sosiaalisen olemisen tapoja. Sen lisäksi, että se on itselle hyväksi, miten luulet sen vaikuttavan niihin ihmisiin, jotka ovat ympärilläsi. Aktiiviseksi myönteisellä tavalla muuttuminen avaa myös muille mahdollisuuksia - ja on ihan mahdollista, että siitä avautuu liidaajan rooli, mistä myös saat tehtyä positiivisen ja oman näköisen.
Oman elämänsä löytöretkelle lähteminen on kiinnostava seikkailu, mitä jokainen ohjaa itse.
Kommentit
Lähetä kommentti