Huolenpitoa luonnon eläimistä

 Lintulaudat ja muut lintujen ruokintapaikat ovat yleisintä talvikauden huolenpitoa eläimistä. Riistapellot, jänisten talviruokinta ja suolakivien vienti hirvien maille metsään ovat asioita mitä yksittäiset ihmiset ja metsästysseurojen jäsenet tekevät.

Miten kiva onkaan seurata kotipihassa lintujen ruokailuja ja tapahtumia lintulaudan seudulla. Lintulauta on sijoitettava ikkunan taakse, mistä menoa voi seurata. Lintulauta on tosi-tv:tä, suoratoistoa ja ikuisesti vaihtuvia tilanteita. Lisäksi lintujen ruokinta lämmittää ruokkijansa sydäntä.

Lintujen ruokinta onkin oma teollisuudenhaaransa, missä apetta tuotetaan suuret määärät, kilotolkulla niitä roudataan kotivarastoihin, mistä ne katoavat ennen kevättä. Talipallot, pähkinät, siemenet ja jyvät maistuvat linnuille.

Suolakivessä hirven nuolujälki

Riistan ruokinta ja hiven- ja kivenaineista huolehtiminen on monen metsästäjän mielipuuhaa.

Maanomistajan luvalla katkaistaan puu sopivalta korkeudelta, siihen upotetaan metallitappi, mihin suolakivi kiinnitetään. Omilla juurillaa seisova puunrunko on tukevasti maassa kiinni ja kestää hirvien nuoluliikkeet. Suolakivi sijoitetaan maasta hirvien nuolemiselle sopivalle korkeudelle, pariin metriin.

Vuosien mittaan tämänkin kiven ympäristö on poljettu mullalle ja maaperän kivet ovat tulleet esille hirvien vieraillessa suolakivellä. 

Suolakiven maantieteellisellä sijoittelulla voidaan vaikuttaa hirvien liikkumiseen. Kaukana tiestä ja tuoreista taimikoista ei ainakaan lisää hirvien tiellä liikkumista tai taimien syöntiä. Kuten muillakin suolaa nauttineilla, suolakiven ja jonkin vesilähteen  - puro, suo tai järvi - läheisyyttä pidetään tärkeänä.

Suolaa ja muita mineraaleja sisältävästä kivestä putoaa maahan muille eläimille lisäravinteita. Lisäravinteet edistävät eläinten selviytymistä, lisääntymistä ja terveyttä.

Hirville kasvatetaan riistapelloilla rapsia, jäniksille tehdään kuivaheinää talviruokintaan. Talvella rapsikerput tai heinät ripustetaan hangenpäälle tukevan kuusen juurelle, mistä eläimet voivat löytää ne pakkaspäivinä.

Oma havaintoni on, että tuulen kaatamat koivut tai terijoensalavan kesällä kasvaneet kantoversot ovat pupujen suosiossa. Koivun tai salavan ohuet oksat on huolella jyrsitty ja keväällä kulkijalle talven ruokailuista kertovat, paitsi jyrsityt oksat, tiheä papanarivistö. Kasvuvoimainen terijoensalava ruokkii pupuja vuosi toisensa perään. Mietin jopa, että pitäisiköhän ihan pupuja ajatellen istuttaa muutama lyhyenä pidettävä salavan alku sopivaan kohtaan. 

Nuoret omenapuut on syytä suojata jopa parin metrin korkeuteen runko- ja oksasuojilla, lumipeitteen paksuus voi toisinaan nousta kinostaessa korkeallekin - ja pupusten ylettävyys sitä myöten. Harvalla meistä kumminkaan on omenapuunalkuja siinä määrin, että niitä voisi pupusille syöttää, vaikka ne hyvin näyttäisivät maistuvankin.