Arkielämän siirtymisen tiloja eli portaalejako ?

 Niinkuin moottoritien liittymä muodostaa rajapinnan tavallisen tien ja moottoritien välille, liittymän eli rajapinnan lävitse kuljettuasi saavut toisenlaisten sääntöjen maailmaan. Moottoritiellä saa kulkea vain autoilla ja moottoripyörillä, hitaammilla teillä ja katualueilla monenlainen liikkuminen monenlaisilla kulkuvälineillä ja myös jalkaisin on sallittua.

Voiko näitä siirtymisen tiloja, paikkoja, toimintoja tai symboleja nimittää portaaleiksi? Sitä vartenhan portaalit ovat, siirrytään toiseen todellisuuden kohtaan. Fiktiivisessä kirjallisuudessa portaaleina ovat toimineet esimerkiksi takka tai legendaarinen Lontoon King's Crossin laiturilta 9 ¾ junalaiturin seinämä - Harry Potter tai madonreikä - Star Trek. Siirtymiset ovat oleet huimia, niiden pitkät etäisyydet korostavat siirtymän voimaa ja merkitystä sekä sen vaativuutta että mahdollisuutta. Harry Potterissa koko tarina kuvaa lapsuuden siirtymää aikuisuuteen sekä taikatodellisuuteen, Star Trekissä tehdään löytöretkiä ylpeästi (to boldly go...) paikkoihin, missä ihminen ei ole ennen käynyt ja koetaan uusia, jopa koettelevia kokemuksia, mistä kuitenkin selvitään ja seuraavassa jaksossa ollaan valmiit poimuajon kyytiin yhä uusille tuntemattomille seuduille. Murakamin romaanissa IQ1984 muistelen siirtymisen paikkana, portaalina, toimineen jonkinlaisen aseman, missä romaanin henkilöt siirtyivät tasolta toiselle.

Tässä kohtaa tekstiä fiktion maailmoista laskeudutaan koteihin ja jokapäiväiseen elämään, kuten kotiintuloon ja nukkumiseen.  Katsellaan niihin liittyviä rajapintoja, tiedä siitä portaalinimityksestä tässä yhteydessä, kodin sisäportaali? Vai mitä sanot? Tästä se lähtee. Tervetuloa kotiisi!

Kotona

Kengät eteisessä ja sängyn petaus. Siinä pari rajapintaa, joita harvemmin tulemme ajatelleeksi sen kummempina siirtyminä eli rajapintoina. Mitä niissä tapahtuu, mistä mahtaa ollakaan kysymys?

Meillä Suomessa on tapana riisua ulkokengät eteisessä. Kyseessä on niin yleinen käytäntö, että puhutaan kulttuuriin kuuluvasta tavasta, suomalaisen kulttuurin piirteestä. Kenkien riisumiseen sisälle tultaessa liittyy vahva kulttuurinen normisto. Kukapa suomalainen vitsii-kehtaa-uskaltaa - varsinkaan kyläillessä - kävellä kengät jalassa toisen kotiin. Kyllä ne kengät jätetään siihen eteiseen. Samansorttinen jalkoihin liittyvä käytäntö tunnetaan lämpimämmillä itämailla, ennen temppeliin menoa jalat jopa pestään.

Mistä mahtaa olla kysymys tässä kenkien pois riisumisessa meillä koto-Suomessa? Olisiko kyseessä siivoukseen liittyvä kohtelias tapa? Ajattelemme, että kengissä tulee sisälle asuntoon roskia. Totta sekin. Maatalouskulttuurissa ulkojalkineet saattoivat kovastikin likaantua. Oli luontevaa, että sisälle kotiin ei kuljettu työkengissä. 

Vanhoilta ajoilta tiedämme toisenlaisen selityksen; kengät piti riisua siitä syystä, että ulkona asuva luonnon väki ja niiden väkivoimat eivät siirry jalkineiden mukana sisälle. Luonnon väki haluttiin pitää luonnossa ja talon sisäpuoli, koti, muodosti oman arvokkaan alueensa, missä tehtiin vain kodin sisällä tehtäviä asioita. Vaikka kodissa saatettiin ja saatetaan työstää ja käsitellä luonnosta kerättyjä marjoja tai tehdä pärekoreja, kehrätä rukilla lankaa jne, toimet ovat kodin sisäpuolisia toimintoja. 

Toimintojen erottelu jatkuu talon tai asunnon sisällä; makuuhuone, olohuone, keittiö, sauna, jne. Mahdollisuuksiensa mukaan ihmiset ovat halunneet jakaa kotinsa tilat siellä tapahtuvien eri toimintojen mukaan.

Nykyinen kaupunkikulttuuri tuo tähän eri tiloissa toimimiseen oman ulottuvuutensa. Kesäiseen kaupunkiympäristöön viitataan kuin se olisi olohuoneemme jatke. Kaupungista löytyy lisäksi monia julkisia tai puolijulkisia tiloja, missä ihminen voi viettää aikaansa, tehdä etätöitä, tavata tuttaviaan, syödä ja käydä kirkossa, mutta nämä kaikki meillä kengät jalassa. 

Kenkien riisuminen liittyy kotiin, se rajaa ja merkitsee kotiolemisen rajapintaa. Lapsiperheissä rakennetaan kuraeteinen, toinen sisääntulo, missä lasten kurahaalarit, kengät ja muut ulkovaatteet riisutaan, kuivatetaan ja puetaan.

Tavallista sisääntuloa koristavat joko esillä tai piilossa oleva naulakko. Kengät useammin ovat esillä joko kenkätelineessä tai muuten vaan sivussa lattialla, järjestyksessä tai sekamelskassa, miten kenelläkin, mutta siinä ne ovat. Kerrostalossa ulko-ovesta seuraavina, tuulikaapillisissa taloissa kengät tuodaan kuitenkin varsinaiseen eteiseen eikä jätetä tuulikaappiin. Ainakin oman perheen kengät. Tuulikaappi koetaan välitilaksi ulkomaailman ja kodin sisätilan välillä. 

Sängyn petaaminen on rajapinta yön ja päivän välillä. Se rajaa uniajan ja toiminnallisen päiväajan toisistaan. Kenties unihäiriöistä kärsivät saattaisivat hyötyä siitä, että huolehtivat sängyn petaamisesta ja avaamisesta erottaen tällä symbolisella, jopa ritualistisella, ja samalla konkreettisella toiminnalla päivän ja yön toisistaan. "Niin makaa kuin petaa", vanha sanonta viittaa siihen, että saa senkaltaisen lopputuloksen, miten on itse toiminut. Itse täytyy tunnustaa, että olen ottanut sanonnan aivan kirjaimellisesti ja petaan ja avaan sänkyni päivittäin. Huolehdin myös siitä, että vaihdan lakanat riittävän usein. Idän mystikoiden mukaan unimaailma on sama maailma kuin päivämaailma. Kenties, mutta sen symbolikieli saattaa vaatia totuttelua.  

Mökkimatka edustaa siirtymää toiseen tilaan, paikkaan - ja aikaankin? Kesäviikonloppuisin melko moni suomalainen näyttää tekevän sen, välitankkaus Heinolan Cittarilla ja siitä eteenpäin. Mökkimatkaan liittyy konkreettisesti kuljettu matka, toisenlainen ympäristö, elämän säännöt ja pukeutuminen. Vaikka Lahdentiellä on sekä matoja että pientareilla madonreikiäkin, pelkkä maantie vie puhtaampaan ympäristöön ja ilmanalaan, luonnon keskelle.