Mitä tapahtuu keramiikassa - 3D ja hämmästyttävä historia

Ihmiskunnalla näyttää mukavasti menneen yli 30 000 vuotta saven kanssa puuhatessa. Savea muokataan perinteisesti käsinrakennustekniikoilla, muottien avulla tai dreijaamalla. Keramiikkatekniikoiden avulla valmistetaan käyttöesineitä sekä kotitalouksiin että teollisuuden tarpeisiin. Ominaisuuksiltaan savilaaduista tehdyt tuotteet ovat kovia ja kestävät korkeita lämpötiloja, niillä on huono sähkönjohtavuus, eivätkä ne reagoi kemiallisesti helposti, niiden tiheys on alhainen ja ne ovat hauraita. Keramiikasta tehdään myös taide- ja designesineitä.

Nykyisessä 3D-tulostuksessa käytetään keraamia. 3D-tulostus voi olla ainakin materiaalia kerroksittain lisäävää tai lietettä lasereiden avulla halutuista kohdista kovettavaa. Jälkimmäistä kutsutaan massan polymerisoinniksi, jolloin pienet molekyylit saadaan muodostamaan suurempia ryhmiä. 3D-tulostus tuottaa sekä senkaltaisia muotoja että massatuotantoa, mitä aiemmat valmistustekniikat eivät mahdollistaneet. Avaruustutkimus kehittää keramiikasta tulta kestäviä materiaaleja, mitkä toimivat maan ulkopuolisissa olosuhteissa.

Mitä perinteisessä keramiikassa nykyään puuhataan ?

Perinteisenä pidetty keramiikka näyttää elävän kulta-aikaansa, se on suositumpaa ja laaja-alaisemmin tehtyä kuin koskaan koko tunnetun 30 000 vuotisen historiansa aikana. Nykyään kenellä tahansa kiinnostuneella on mahdollisuus tehdä tai kokeilla keramiikan valmistusta. Harrastaja saa saveen tarttuessaan kosketuksen johonkin hyvin vanhaan tekemisen tapaan. Pelkkä tietoisuus historiasta antaa kokemukselle syvyyttä. 

Television keramiikkakisaohjelmat ovat tuoneet keramiikan jokaisen nähtäville. Keramiikan työstämisessä taidossa voi kehittyä paljon, tekniikoita on useita ja nykyaika on tuonut joitakin uutuuksia perinteiseen käsin tapahtuvaan työskentelyyn.

Kuvakollaasi nykykeramiikasta Pinterestistä

Nykykeramiikkaesine voi näyttää läpikuultavalta tai sen vastakohdalta, erittäin paksulta. Esineen muoto ja tarkoitus lyövät kättä, olipa kyseessä viimeiseen saakka mietityn sarjatuotannon hiottu kloonisamankaltainen käyttöesine tai keramiikkataiteilijan valitsemillaan tekotavoilla valmistama ultrayksilöllinen designesine.

Uusimpia kehitysjuonteita perinteisessä keramiikassa on ollut paperiposliinin saaminen sekä taiteilijoiden että harrastajien käyttöön. Nykyään tehdään paljon kokeiluja erilaisilla lasitteilla, kuten kristallilasite tai lasitteilla, mitkä kuroutuvat, jopa lähes irtoavat pinnasta. Taiteilijoiden uteliaisuus ja uusien ilmaisutapojen etsintä on inspiroivaa, positiivinen viesti ihmisen leikkisyydestä ja loputtomasta kehitystarpeesta. Kaikki nämä merkitykset tekevät esineistä haluttavia ja antaa niille lisäarvoa.

Hauska, vaikkei välttämättä uusi, tapa on savilietteen ymppääminen neulokseen tai kankaaseen, se mahdollistaa poltettujen keraamisten esineiden valmistuksen, missä neuloksen tekstuuri, kuten esim. silmukat tai palmikointi toistuu. Läpinäkyvyys, korallimaisuus tai aukkoisuus ja muu pinnan ilmeikkyyden tavoittelu on tyypillistä nykykeramiikalle. Japanista tulee myös tuntoaistia varten kosketusesineitä.

Perinteisen keramiikan leikki on kuumimmillaan, uunit on poltettu yli 1300 ° C ja savet ja lasitteet ovat alkaneet sulaa. Juuri kun leikki käy kuumimillaan, uusi tekniikka ottaa ensiaskeleitaan 3D-tulostamisen muodossa. Sen uudet mahdollisuudet tulevat mullistamaan keraamisen työskentelyn sekä design- että harrastetasolla. Onneksi Suomi on siinä mukana, Tampereen yliopistolla on hankkeita, missä yrityksille avataan mahdollisuuksia keraamisten teollisten komponenttien tuotantoon. Avaruustutkimuksessa ja avaruusteollisuudessa tultaneen tarvitsemaan keraamisten osien valmistusta, onko Suomi siinä mukana, aika näyttää. Sitä ennakoidessa käväistäänpäs seuraavassa paikassa katsomassa designin nykyleikkikenttää:

Pinterestin loputon kuvamaailma

... on inspiraation, jopa ideoiden lähde. Keramiikkataiteilijoiden töistä ympäri maailmaa  löytyy loputon kuvakokoelma Pinterestissä, missä voit kerätä omaan kuvakokoelmaasi ne kuvat, mitkä sinua eniten miellyttävät. Pinnaaminen mahdollistaa subjektiivisen tutustumisen omaan tyyliin tai visuaalisen aihepiirin kartoituksen, valitsemistasi teemoista. Pinterestissä on myös sosiaalinen puoli, mitä voit käyttää halutessasi, voit lähettää viestejä, laittaa tykkäyksiä ja kommentteja sekä kutsua muita sivustollesi.

Yhteys ihmiskunnan aamunkoittoon

Mikäli etsit yhteyttä alkulähteille, ihmiskunnan aamuun, keramiikan avulla se onnistuu. Suosittelen osallistumaan rakuun, kuoppapolttoon, polttamaan nuotiossa, jopa saunan uunissa (600° C), paikallisesta savesta tehtyjä esineitä tai osallistu puupolttoisen keramiikkauunin (1300° C) polttoon keramiikkapajalla. Paikallisesta kansalaisopistosta tai paikalliselta keramiikolta saat tietoja polttotapahtumista ja mahdollisuuksista.

Suomessa keramiikkaa katsotaan tehdyn yli 4000 vuotta, koulusta muistamme kampakeraamisen kulttuurin. Kampakeramiikaksi kutsutaan vanhaa keramiikkaa, minkä koristelu on tyypiltään viivamaista, kuin kamman jälki. Muualta, kuten Japanista, tunnetaan keraamisia löytöjä jopa 10 000 vuoden takaa, Kiinasta löytyy mainintoja 20 000 v taakse. 

Vanhimmat tunnetut keraamiset esineet on kuitenkin löydetty Euroopasta, Tsekistä. Esineiden valmistusajankohtien arviot liikkuvat 30 000 v saakka. Löydetyt esineet ovat pieniä patsaita ja palloja. Patsaat esittävät ihmisten tai eläinten päitä ja joukossa on yksi Venuspatsas, jolla on pää - poiketen vanhemmista tunnetuista päättömistä Euroopasta löydetyistä luuveistoksista, ajoitettu 35 000 - 45 000 v sitten. 

Satunnaiselle kirjoittajalle tulee mieleen näiden tietojen valossa, että onko tässä nähtävissä aikahaarukka, milloin tekotapa mullistui niin, että siirryttiin luuveistoksista keraamiseen patsaiden valmistusmenetelmään. 

Löydetyt keramiikkapatsaat on poltettu varsin matalissa lämpötiloissa, mikä on mahdollista esim. nuotiossa tai muussa avoimessa tulisijassa. Patsaat ovat viimeistellyn oloisia, mikä kertoo, että tekniikka oli tekijöillä jo tuolloin  kokonaisuudessaan hyvin hallussa eli ne eivät ole ensikokeiluja.

Kestävät keraamiset astiat muodostavat ruokailumme perustan nykyään. Ruoka- ja säilytysastioiden valmistuksen oletetaan liittyvän maanviljelyskulttuurin kehittymiseen. Liikkuvaan metsästäjä-keräilijän elämään ei käytännöllisistä syistä sovi rikkoontuvien ja painavien astioiden kuljettelu mukana.  

Kotikeramiikka

Ruoanvalmistuksen puolella on saatu uusia innovaatioita keraamisissa veitsissä ja paistinpannuissa. Käyttökeramiikka on kaikille itsestäänselvyys ja tuttuus. 

Design-määreellä nostetaan keraamisen astian arvoa. Käyttötavarastakin, kuten lautasista on tehty designia, ja kuluttajien tyylitietoisuus taloudellisten näkökohtien lisäksi ohjaa hankintoja.

Käyttöesineiden käytännöllisessä laadussa ei ole sen kummempaa vaihtelua, olipa ne ostettu Iittalan shopista tai IKEA:n tavaratalon alemmasta kerroksesta. Kaikki merkitsevä vaihtelu liittyy designiin, tyyliin, arvoon, arvostuksiin, muotoon tai väreihin, myös alkuperämaahan tai suunnitteluun tai suunnittelijan henkilöön. Lautaselle, olipa se Iittalaa tai IKEAA, mahtuu sopiva määrä ruokaa, niitä on vakiintuneita tyyppejä, kuten syvä-, matala- ja leipälautanen, ne ovat konepestäviä ja valmistajasta riippumatta niitä on käsiteltävä samoin. 

Kertakäyttökulttuuri on käytännössä toinen vaihtoehto keramiikka-astioille tällä hetkellä ihmisten elämäntavassa, missä elämme ja asumme vakiintuneissa kodeissamme, valmistamme ruokaa itse joko maun, terveellisyyskäsitysten, ruoka-ainevalintojen, tavan, kulttuurihistorian, eettisyyden tai jopa tyylin vuoksi. Kestäviä valintoja kannatetaan ympäristösyistä. 

Kertakäyttöiset ruokailuvälineet liittyvät nuorisokulttuuriin, mutta myös työssäkäyvät saattavat suosia valmisaterioita ja vanhusiän kotiin tuotettavissa ruokapalveluissa ruoat on valmiiksi annosteltu kertakäyttöastioihin, mitkä on helppo lämmittää mikrossa tai ruoanlämmitysautomaatissa. Irrottautuminen vanhempien kodin piiristä, elämäntilanteiden käytännölliset tarpeet sanelevat kuitenkin valinnat. Riittävä subjektiivisesti koettu kauneus ja laatu ylläpitävät keramiikka-astioiden hankintaa ja kotikäyttöä.

Kierrätys

Artesaanisaven valmistuksessa käytetään poltetuista keramiikkaesineistä tehtyä murua, samottia, antamaan tekstuuria ja parantamaan työstöominaisuuksia eri savilaaduille.

Kotona rikkoontuvat lautaset, kupit ja kipot lajitellaan sekajätteeseen, mistä ne nykyisten jätteenpolttolaitosten aikana päätyvät palamattomana kuonan joukkoon. Liekö sama kohtalo harrastajien harjoittelukappaleilla?