Koulujen on aika monipuolistua

 Laitetaan lisättävän todellisuden lasit päähän, sijoitetaan nuori tasaisen avoimen kivisen kentän eteen ja annetaan hänelle tehtävä. Tehtävä kuuluu näin.

Lisää kentälle todellisuutta, joka miellyttää sinua.

Sinne ilmestyy näpräyspaja, eläimiä, kasveja, rakennuksia, kiipeily- ja kuntoiluvälineitä, temppurata, backaritramppa pehmeine laskeutumisalustoineen. Kaikkia asioita, millä voi tehdä itsensä näkyväksi itselleen ja muille - tai välittää tunteita tai koskettaa sallitusti, kevyesti tai hellästi. 

Siirretään tämä todellisuus koulujen pihoille.

Miten luulette sen vaikuttavan koulun mielekkääksi kokemiseen, oppimistuloksiin tai hyvinvointiin ?

Ainakin se on erilainen rakenne kuin apaattiseksi tekevä puhelimen selaaminen välkällä sisällä ja näyttöjen tuijottaminen kaksoistunneilla opettajan ohjausta seuraten luokassa, missä näkymät ulkomaailmaan on suljettu sälekaihtimilla jonain päivänä - varmaan auringonpaisteen vuoksi.

Kouluvalmentajien yksilöt huomioiva ja heidät näkyväksi tekevä rooli heidän liikkuessaan oppilaiden keskuudessa mielestäni lyhyen havainnoinin perusteella lisää koulujen roolimaailmaa myönteisesti, mutta vaikka ne jokaisen moikkaamalla näkyväksi tekeminen on tarpeellista, on se kovin vaatimaton, vaikkakin välttämätön askel subjektiivisen kokijan tunnistamisen suuntaan. Nuorisotyöntekijöiden palkkaaminen kouluun kuulostaa askeleelta eteenpäin, toteutuksessa on kuitenkin oltava huolellinen, jotta se vahvistaa ja luo hyviä rakenteita.

Tässä maassa on paljon sosiaalitieteellistä osaamista. On korkea aika ottaa se tietotaito kouluissa, kuten muissakin instituutioissa käyttöön. 

Valvonta ja kontrolli, mitä esimerkiksi avoin suojaton tila koulun edessä representoi, ovat olosuhde mihin yksilöt reagoivat siinä missä toisenkinlaisiin rakenteisiin. Yksilöiden reaktiot vaihtelevat.

Muuttuuko maailmamme yhä vapaammaksi ja subjektiivisia valintoja edellyttäväksi, on moniselitteinen kysymys, missä on monia tasoja. Yleisesti voidaan todeta, että vanhakantainen institutionalisoitunut kontrollijärjestelmä sen eri representaatioineen tuottaa silloin ja nyt haasteita yksilöille ja heidän reaktionsa haastavat kyseiset rakenteet.

Mutta näkeekö, kuuleeko, ymmärtääkö tai toimiiko kukaan. Miten instituutiot tuodaan avoimeen luottamukselliseen ja hyvään nykyaikaan, missä myönteisyys vetää kaikki toimijat innokkaaseen sekä innovatiiviseen eheyteen?

Miten muutetaan koulua nykyaikaisempaan suuntaan, mikä tarjoaa eri yksilöille myönteisiä toteutumisen paikkoja sopusoinnussa keskenään? Ulkopuolistuminen on ryhmäkysymys ja määrittelykysymys. Onko meillä varaa niin pieniin resursseihin, että sellaista tapahtuu? 

Sosiaalisen todellisuuden tekijöitä voidaan muuttaa kohtuullisen helposti, mahdollisimman pian arkkitehtoorisen suunnitellun ympäristön on vastattava uutta sosiaalista todellisuutta, mikä tunnistaa jokaisen yksilön upeuden. 

🌸🌸🌸

Franciscus Assisilaisen rukous 

Vapahtaja, tee minusta rauhasi välikappale,

niin että sinne, missä on vihaa,

toisin rakkauden,

missä loukkausta, toisin anteeksiannon,

missä epäsopua, toisin yksimielisyyden,

missä erehdystä, osoittaisin totuuden,

missä epäilystä, auttaisin uskoon,

missä epätoivoa, nostaisin luottamukseen,

missä pimeyttä, loisin sinun valoasi,

missä surua, virittäisin ilon ja lohdutuksen.

Niin että, oi Mestari, en yrittäisi niin paljon

etsiä lohdutusta kuin lohduttaa muita,

hakea ymmärtämystä kuin ymmärtää toisia,

pyytää rakkautta kuin rakastaa muita,

sillä antaessaan saa,                  

kadottaessaan löytää,

unohtaessaan saa anteeksi,

kuollessaan nousee iankaikkiseen elämään.