Presidentin nimet - melkein stand upia!

Presidentinvaalit ovat tulossa alkuvuodesta, ensimmäinen kierros tammikuussa, vaalipäivä 28.1.24 ja mahdollinen toinen kierros helmikuussa, vaalipäivä 11.2. Ennakko- ja kotiäänestykset ennen tätä. Katso päivämäärät tästä linkistä.

Jaa-a, pakka on levällään, sämpylät tai rukihiset vielä leipomatta, juurta vasta suunnitellaan eikä kaikki ainesosatkaan ole viimeisen päälle virallisesti sekä julkisesti pöydällä. Ainakaan itse en tiedä, ketä tulen äänestämään, mutta sen puoleen, eipä tuota vielä tarvitse tietääkään.

Omassa maailmankuvassani huomaan ajatusten taipuvan siihen suuntaan, että Suomella on aina ollut hyvä presidentti, mitä muistan. Saahan sitä tuumailla tuumia omista ja muittenkin käsityksistä, mutta hyvästä aatoksesta tullee ja pyssyy hyvä mieli - joten pidetään se. 

Kattoin sen laalukilipailun tae mikä se nyt on, missä viisi tämänhetkistä jollain mittapuulla suosituinta ehdokasta istuvat sohvalla, heijän suosikkibiisejään soitellaan ja ehdokkaat yrittävät arvailla, että kenenkä on biisi. Juontaja - suorasanainen nainen - pitää järjestystä ja heittää jonkun kommentin. 

No siinä istuvat ukot, tv:stä tutut, mutta tuleeko vähän nuiva vaikutelma. Viimeisinä aikoina on totuttu raikkaaseen ja napakkaan naiskomentoon, jota on säestänyt rullaluistelijuudesta, jopa topakkuudesta tunnettu mies, jonka elämänhistoria koskettaa. Hän on kenties kypsynyt rakkaudellisemmaksi ja onnistunut esittämään suomalaisiin arvoihin sopivia toimia.

On uuden valinnan aika. On muistettava, että tässänkin valinnassa kandidaatteina on kahdesta kolmeen naista, kolmatta eli SDP:n ehdokasta, joka hoitelee EU-komissaarin kiireistä postia, ei ole vielä virallisesti nimetty puolueen ehdokkaaksi, mutta sitä odotellaan. Jutta Urpilainen, entinen puoluejohtaja, EU-komissaari ja nimettävä suuren puolueen ehdokas mainitaan tunnolliseksi, mutta arvuutellaan tuleeko hän käyttämään sen momentumin edukseen, kun hänet lopulta nimitetään ehdokkaaksi. Kilpakävelijänä tunnetuksi tullut ja Kristillisen puolueen johdossa neuvottelijanakin kiitosta saanut Sari Essayah on pienpuoleen ja uskovaisten ehdokas. Puolueensa puheenjohtajan ja ministerinä toimineen Li Anderssonin vanhemmat on mainittava, koska se että he ovat rakentaneet yhden Suomen mielenkiintoisimmista taloista kertaalleen ja vielä toiseenkin kertaan, henkilökohtaisella tasolla puhuttelee allekirjoittanutta eniten. 

Jos joku ei tiedä ukkojen nimiä, niin tässähän ne ovat, biisiohjelman sohvallaistumisjärjestyksessä. Lähdetään ulkoreunasta. Muodostuu U-kirjain eli Uudet presidenttiehdokasukot: Mika Aaltola, Olli Rehn, Alexander Stubb, Pekka Haavisto sekä Jussi Halla-aho. Lauluohjelman sohvalla istujien lisäksi ehdolle miehistä on asettunut Hjallis Harkimo. Nimen hakukenttään kirjoittamalla löytää heidän ansioitaan pilvin pimein.

Ismo Leikola on niittänyt mainetta Ameriikan mailla tekemällä sanoihin ja sanontoihin perustuvaa stand uppia. En nyt tavoittele tässä stand up-komediaa, mutta tuli mieleeni ehdokkaiden sopivuutta mittailla ehdokkaiden etunimien kirjainten lukumäärän perusteella. 

Ketä niitä nyt on ollutkaan, Mauno, Martti, Tarja, Sauli. Lyhyen laskutoimituksen perusteella näyttäis 5 - 6 kirjainta tarvittavan. Martti tuli politiikan ulkopuolelta ns. isommalla koneella, niin hänellä oli kuusi kirjainta. 

Katsotaanpas tämän vuoden ehdokkaista, ketkä pääsevät tälle listalle. Viisi kirjainta etunimissä: Pekka, Jussi, Jutta: Lista lyheni kummasti. Pitäisikö se äänestettävä nyt valita näistä? 

Historiaa tutkiskellessa huomataan, että etunimien kirjainten määrä koko Suomen historian ajalta presidenttien nimissä on neljästä kuuteen. Tässä vielä alkupään pressat: Kaarlo, Lauri, Pehr, Kyösti, Risto, Carl, Juho ja Urho. Toki tunnettua, että monet presidentit esiintyivät joko lyhemmillä tai pidemmillä nimiyhdistelmillä, kuten UKK, Juho Kusti Paasikivi, CGE Mannerheim, jne. Edelliset Suomen presidentit kausineen. 

Kenties presidentin arvokkuutta korostettiin ennen muinoin puhumalla presidentistä hänen kaikilla etunimillään. Ison pomon nimen mainitseminen rupatellessa voi saada monia merkityksiä. Vaaleilla - vaikkakin välillisillä vaaleilla - valittu pressa sai asemansa koko kansan pressana kansan suussa. Puhuja saattoi korostaa kokemaansa yhteyttä, ilmaista hyväksyntäänsä, ehkäpä vain tunnustella suhdanteita, pelata omaa asemaansa, vahvistaa itseään, yhteisön yhteenkuuluvuutta - jopa hellitellä - mainitessaan presidentillisen nimimantran, kuten Urho Kaleva Kekkosen. 

Kulttuurimme, vaalitapa ja instituution asema muuttuivat - kaikkien etunimien luettelu päättyi Urkkiin ennen Maunoa, Mauno Henrikiä, eikä niitä sen koomin ole kuultu - vai mitä sanotte, Martti Oiva Kalevista, Tarja Kaarinasta ja Sauli Väinämöstä. Ainakaan allekirjoittaneen hyllyltä ei löytynyt kaikkia valmiina, vaan piti hakaista internetin varastosta. 

Li presidentin nimenä edustaisi uutta, napakkaa, lyhyen ilmaisun aikakautta. Alexander pitkänä nimenä lyhentyy Alex-iksi-  "viisi kirjainta joihin voit luottaa", (Kovan päivän ilta, kohdassa 7,46)  (olihan tää nyt lisättävä!*)  ja vain virallisimmissa yhteyksissä luetaan kokonaan. 

Edellisistä pressoista on puhuttu Marana, Manuna ja Salena, Tarjasta en ole kuullut lyhennettyä versiota.

Samalla tässä paljastuu, että tämä on suomalaisten nimien tavallinen mitta. Nimessä on riittävästi kirjaimia, jotta se riittää erottamaan sen muista nimistä. Harvinaisemmat nimet voivat olla lyhyempiä tai pidempiä. 

Hyvässä leipätaikinassakin saa olla ainekset sopivassa suhteessa - liikaa jauhoja ja leipä halkeaa - hyvät sämpylät tulevat puolestaan löysästä taikinasta, eli vähemmän jauhoja. Saadaanko ruis- vai sämpyläpresidentti. Ans kattoo ny. Rukihista pidetään terveellisenä, mut onhan niitä ruissämpylöitäkin.  

* täydennetty 19.11. ip. Että, jotta.