Rohkaiseva ja rajoittava vuorovaikutus lapsen kanssa

Lapsen kasvaessa hän luonnollisesti kiinnostuu asioista ja esineistä. Tavalla tai toisella lapsi oppii maailman asiat ja täydentää oppimaansa elämänsä mittaan.

Elämä kotona lapsen kanssa on melkoinen paketti. Vanhemmilla on vastuu ravitsemuksesta, pukeutumisesta ja muusta suojautumisesta, turvallisuudesta, kodista ja sen ylläpidosta ja hoidosta. Sen lisäksi vielä on vastuu kasvatuksesta, sosiaalisesta oppimisesta ja kaikesta muusta mahdollisesta.

Viisaat vanhemmat ylläpitävät omia sosiaalisia suhteitaan, jotta pysyvät mukana sukupolvensa kulttuurissa, pystyvät jakamaan verkostonsa kanssa kokemuksiaan, saamaan vertaistukea sekä leikkikavereita lapselleen.


Aivan pieni tarvitsee hoivaavaa vanhempaa jatkuvasti. Vanhemman ratkaistavaksi jäävät tilanteet, kuinka hän pystyy ylläpitämään lapsen sisäistä turvallisuuden tunnetta sekä valmistamaan ruokaa ja kenties toimittamaan muita välttämättömiä päivittäisiä asioita.

Sylilapselle vanhemman tai turvallisen aikuisen huomio, kosketus ja läsnäolo kertovat, että hänellä on kaikki hyvin. Aikuisen lämmin, rakastava ja riittävän välitön reaktio tilanteissa on lapsen turvatakuu. Itku kertoo, että nyt juuri ei ole kaikki hyvin.

Katsotaan, mitä sitten tapahtuu, kun lapsi kiinnostuu luontaisesti jostakin kodin tavarasta ja haluaa tutkia sitä omalla tavallaan, kuten liikuttelemalla, koskettelemalla ja laittamalla suuhun ja siihen reagoidaan eri tavoin. Otetaan kaksi erityyppistä toimintamallia.

Mitä ajattelet näistä toiminta/reagointitavoista ?

1. Vanhempi kieltää, aina kun huomaa. Joskus lapsi kuitenkin ehtii tutkia tavaraa omin päin ennen kieltoa.

2. Vanhempi alkaa tutkia tavaraa yhdessä lapsen kanssa lapsen tahtiin, kertoo sanallisesti tavarasta ja sen käyttötarkoituksesta ja sopivan tilanteen tullen näyttää lapselle tavarasta uusia toimintatapoja.

Toisen tyyppinen toiminta rohkaisee lasta, luo yhteisen sisällöltään merkityksellisen hetken ja avaa mahdollisuuksia jatkossakin perehtyä maailmaan ja sen asioihin yhdessä. Suhteesta muodostuu avoin ja luottamuksellinen.

Satunnainen kieltäminen tekee lapsesta itsenäisen, mutta kenties hieman salailevan, maailman ja sen toimintojen tutkijan. Yleinen hyväksyvä sekä huomaava ilmapiiri kuitenkin tukee lasta. Kieltojen sadellessa saattaa olla, että lapsen luottamus siihen, että vanhempi selittää ja kertoo hänelle maailmasta, rajoittuu. Usein vanhemmat kieltävät osan ja opastavat osan - kaiketi lapsi oppii sen; hän voi odottaa saavansa osittain tukea ja neuvoja.

Kun lapsi kasvaa aikuiseksi ja saa vuorostaan kenties omia lapsia, hänellä on taipumus toimia samaan tapaan kuin hänen kanssaan toimittiin. Koulutuksen ja lasten kasvuun liittyvään tietoon perehtymisen avulla ihminen voi tiedostaa asioita, muuttaa "ohjelmointiaan" ja koettaa omaksua hyviksi kokemiaan käytäntöjä arkisiin mikrohetkiin omien lastensa kanssa.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Onnea nikkaroimassa

Syvällä skutsissa

Kakkua juhlahetkiin