Luonnon antimilla - ruokaa risukeittimellä

Luksusta - ainakin kaupunkilaiselle - vasta kerättyä ruokaa pannun ja padan kautta lautaselle. Tuli viritellään risukeittimeen.

Kesän ruoka-aitta eli luonto on runsaimmillaan.

Tämän päivän aterian ainekset on poimittu metsästä ja kerätty omasta puutarhasta. Ainesten keräily tapahtuu juuri ennen ruoan valmistusta - ja näin kuuluu oikeastaan osaksi ruoanvalmistustapahtumaa.

Keväällä istutetut muutamat hassut perunat ovat jo syötävissä. Samoin tillistä saa jo ainakin maistiaisia, herneessä on jo isoja palkoja, lehtikaali on hyvässä kasvussa ja sieltä täältä nipsaistaan lehti.

Lähimetsän kanttarellisato näyttää hyvältä. Vakituisella kanttarellipaikalla kasvaa metsän keltaista kultaa - ja löytyy joku uusikin kasvupaikka!

Ultratuoretta kypsennettyä ruokaa

Pikku retki metsään ja noukin yhden aterian edestä kanttarelleja - loput jäävät kasvamaan.

Muutama juuri perunoita nousee lyhytvartisen haran avulla. Napsin sormin herneenpalkoja, lehtikaalin lehtiä ja tillin tuoreita hapsuja.

Jälkiruoaksi tuoreita ja makeita mustaherukoita. Ilta- ja aamupalalla tuoreita juuri poimittuja suuria mustikoita. Harvoin nykyään tulee syötyä näin tuoretta ruokaa.

Risut keittimeen

Kypsennän ruoan itseaskarrellun risukeittimen avulla. 

Risukeitin on teettänyt jonkin verran työtä, jotta sen on saanut palamaan kunnolla. Aluksi meinasi olla pikkuisen "turaamista", mutta tein lisää ilmareikiä ja palo-ominaisuudet paranivat heti.

Risukeitin on tehty kierrätetystä säilykekurkkupurkista. Ratkaisu on varsin simppeli. Kurkkupurkin kylkeen on suurella naulalla lyöty reikiä koko matkalle ylhäältä alas ja joka sivulle. Pohjalle on laitettu joitakin pieniä kiviä ja kannen metallipyörylä on pudotettu pohjalle pikku kivien päälle. 

Palo-ominaisuudet paranivat, kun reikiä tehtiin lisää ja jo olemassaolevia reikiä suurennettiin.

Risukeittimessä nimensä mukaisesti palaa pikku risuja. Pienet ruoanvalmistukset, kahvin- ja teeveden keitot onnistuvat hyvin.

Risukeitin vaatii jossain määrin enemmän huomiota kuin hella tai nuotio, mutta puiden menekki on lähes olematon. Risuja täytyy syöttää keittimeen, jotta tuli pysyy yllä.

Omassa mallissani risut syötetään yläkautta. Se joka jaksaa voi askarrella keittimen kylkeen syöttöaukon - samalla se toimii ilma-aukkona.

Risukeittimen päällä on hyvä käyttää kannellista ja metallista ruoanvalmistusastiaa. Kansi estää satunnaisen tuhkan lentämisen ruokaan tai keitettävään veteen.

Risukeittimen ihanuuteen kuuluu, että jokin polttamistani risuista tuoksuu suloiselle - miellyttävä tuoksu leviää pihamaalle - kenties ne ovat ne kurtturuusun puuvartiset oksat - tai kuivahtanut sireenin oksa.

Ruoanlaitossa risukeittimellä kuluu vähemmän puuta. Puu on saanut uusia arvoja hiilinieluna - puu säilyttää ilmasta sittomaansa hiiltä, jopa satoja vuosia.

Avotulella käytettävät keittoastiat mustuvat. Puhdistusta voi auttaa pyyhkimällä astian ulkoapäin astianpesuaineella ennen käyttöä.