Miksi suomalaiset käyttävät tuulipukuja - edelleen

Vaikka kaupungissa tuulipuku on saattanut unohtua - mennä jopa kierrätykseen, sen tarpeellisuus [lue: välttämättömyys] paljastuu mökillä.

Suomalaiset ovat mökkikansaa. Mökillä on kaikenlaista puuhaa, mitä kerrostaloasunto ei tarjoa tiluksiaan hoitamaan tottuneille Suomalaisille. Vaikka kaupungista hommaisi rivi- tai omakotitalon, niiden pihat tai tontit ovat niin pienet, että niiden tarjoama puuhamaa ei riitä virkistämään suomalaista.

Kun vuosisatoja suomalainen on kesäisin tottunut kaskeamaan, viljelemään, tekemään heinää peräniityltä, hakemaan karjan kesälaitumilta aamu- ja iltalypsylle lehmisavuille, kalastamaan ja syksyisin metsästämään, viisihuoneinenkaan kerrostaloasunto arvoalueella, kolme lomamatkaa all inclusive ja kuntosalikortti läpi vuorokauden auki olevalla huippusalilla tuskin tarjoaa näitä kaikkia menneisyyden vastaavia puuhapaikkoja ja tyydytystä, mitä touhun täyttämä vuosisatainen elämä on tuonut.

Tässä ei ehkä ihannoida maaseutuelämää, mutta katsotaan "faktoja", usko tai älä. 

Puhuttiin tuulipuvuista.

Kun kesällä, mökin ihmeellisessä ja voimauttamassa puuhamaassa käydään toimeen ulkona, säällä kuin säällä, mukaanlukien + 30°C, astuu kuvaan mukaan eräs toimija - elementti - sanopa nyt miten hyviään, mutta astuu - tai oikeastaan lentää.

Hyttynen.

Hyttynen, itikka, inisijä, kaveri, jne. Aika monta nimeä on kaverilla ja suunmukkaisella keksitään lissää.

Niin paljon kuin tiedeuutisten perusteella on oppinutkin arvostamaan hyönteisiä ja niiden merkitystä planeetan ravinnontuotannossa ja ravintoketjussa, luonnon keskellä ihminen kokee tarvetta suojautua hyönteisten pistoilta. Täällä rakkaassa Suomessamme, onnellisten maassa, meillä on vain yksi tai kaksi lentävää hyttystä alkukesästä, joita vältellä. 

Silloin tuulipuvun merkitys muistuu mieleen suomalaiselle.

Tuulipuku on tiivistä tuulta läpäisemätöntä - usein värikästä - kangasta, joka leikkaukseltaan antaa tilaa liikkumiselle ja tuulipuvun kankaan ja ihon väliin jää ohut ilmakerros.

Tuulipuvun kangas on käytännössä itikan pitävää ja sen liikkumismukavuuden takaava väljyys estää itikan pistintä pääsemästä iholle asti, vaikka se joskus sattuisi kankaan läpäisemäänkin. Mökkikäyttöisessä tuulipuvussa on syytä olla myös huppu, tiedät kyllä. Värikäs tuulipuku erottuu vihreästä ympäristöstä, niinpä vaimo huomaa yhdellä vilkaisulla puupinolla ahkeroivan ukkokultansa tai marjapensaissa ahertavat teinit : D. 

Tuulipuku päällä satunnainen kesäkalastaja kalareissuilla voi rentoutua rantapöpelikössä vapaa heiluttaessa ja keskittyä olennaiseen. Itikat kyllä inisevät, mutta ne eivät pistä tuulipukuun ja hyönteishattuun pukeutunutta kalastajaa. Itikanpitävät hansikkaat on toinen juttu.

Elämä tuntuu normaalilta tuulipuvussa kasveja kasvimaalle laitellessa itikoiden säestäessä ympärillä. Mutta pinkkiin luotan. Se on juuri sellainen kuin pitääkin, kiristetyt hihansuut, kiristettävä huppu suojaa niskan ja pään sivut. Tarvittaessa voi lisätä hyönteishatun, mutta vielä on pärjätty ilman. 

Turkoosit kevytvuoriset housut on tehty samalla periaatteella. Niissä on vetoketjuilla suljettavat taskut. Housunlahkeet pitkävartisiin Nokialaisiin ja käteen tiiviit puutarhahanskat. Kuumana päivänä tulee tietysti kuuma, mutta sen jälkeen voi mennä saunaan. 

Tuulipuvun perimmäinen tarkoitus on itikoilta suojaaminen. Siellä missä ei ole itikoita, käytetään muita urheilu- tai puuhavaatteita.