Keväällä nousee maasta pakkaustaidon mestarinäytteitä

Raparperi nostaa nöyränä päänsä. Varret nousevat verholehtien peittämistä pulleista tyvistä taipuneina kuin balettitanssija vyötäröltään alaviistoon kurottaen ja sieltä hitaasti nousten - tai kuin origami, joka vasta tiiviiksi taittelun jälkeen avattuna paljastaa muotonsa. Luonnon mestarillista pakkaus- ja koristelutaidetta jäljitellee Issey Miyaken Iittalallekin suunnittelemat kassit. Viimeaikaisista ihmisen taittelutöistä tunnetuimpia lienee James Webb-teleskoopin aurinkosuojan laskostus. 

Pian raparperin lehdet nousevat alkuasennostaan pystyyn ja avaavat nämä kasvikunnan aurinkopaneelinsa valon valtakuntaan - yhteytys alkakoon!  Ensimmäiset lumen alta puskeneet lehdet hehkuvat osin ruskan väreissä läpikuultavina keltaisen-vaalean oranssin-hennon vaalean vihreän vihreinä. On kuin käänteinen syksy. Saa nähdä, muuttuvatko kasvunsa keltaisina ja oransseina aloittavat lehdet vihreiksi. Vuohenputkien alut raparperien naapurissa vielä kolmesenttisinä, punaisten varsiensa päissä, ovat tehneet valmiin vihreät lehtensä.

Lasten kanssa ulkoillessa kevään ihmeitä on hauska seurata. Kun asioiden äärelle pysähtyy, huomaa että niistä avautuu kokonaisia maailmoja! Isompien lasten kanssa kevään kiivasta kasvua ja kehitystä voi kuvata! Olemme siinä vuodenkierton kohdassa, missä valkoinen maa on paljastanut ruskean maan, joka muuttuu kauttaaltaan vihreäksi. Kesän mittaan se syventää vihreän sävyään kunnes saavuttaa uuden vuodenajan ja värimuunnoksen kautta palaa valkoisuuteen. 

Keväällä on hieman kurttuista - raparperi

Keväällä etelästä muuttaneet valkovuokot ovat nupullaan, kuunliljojen versojen vahvat vaaleat kärjet ovat kuin kynnet, torvinarsissienkin lehdistä osa nousee taiteltuina ja Tête-à-têten vihreät muutaman cm:n pituiset varret ovat maan pinnalla suorina tikkuina jo silloin, kun lumi sulaa niiden päältä. Pienet sipulikukat kukkivat ja tarjonnevat ensimmäisille pölyttäjille mettään. Sinitähtösten pienet lehdet ovat ravinneet luonnon eläimiä - lienevätkö puput olleet asialla - niittokone ainakin on käynyt. 

Pienten runkosuojattujen omenapuiden silmut ovat jo avautumassa. Pisimmällä puista on tuomi, jonka lehdet pursuvat pian hiirenkorville.

Hyötykasveista ruohosipuli kasvaa jo tuoretta vihreää saviruukussa. Viinisuolaheinän versot ovat valmiina syöksymän kohti korkeuksia lumen väistyttyä ja auringon löytäessä sen. Yksi paikalle tuotu kasvi on tehnyt itselleen uusia seuralaisia muutaman vuoden aikana - melko maltilla se leviää. 

Pienet voikukan lehdet ja maitohorsman alut ovat maisteltavissa, poimittavissa salaattiin ja pyöräytettäväksi pannulla.

Kevät on täällä ja luonnossa tapahtuu. Tänään versot ovat kuusi senttimetriä - huomenna puolet lisää. Pian huomaat yhtä ja toista kukkaa ja samalla on jo kesä. Myös kevään ensimmäiset sienet ovat jo nousseet!

Parhaimmillaan luontoa seuratessaan tempautuu itse samaan riemukkaaseen, monipuoliseen ja joutuisaan rytmiin luonnon kanssa. Pieni vihreä piste maassa time lapsessa avautuu ihmeellisiin kasvuliikkeisiin.

Eläinkunta, nelijalkaiset, harvemmin näyttäytyvät. Eläimiä pitää pysähtyä tarkkailemaan hiljaa jostakin kätköstä. Sitten kyllä ainaskin pupun loikkaa pääsee katselemaan. On toinen tapa, mistä tietää eläinten vierailuista. Pupujenkin elinpiiristä  kertovat pienet ruskeat pallerot - isommat ruskeat pallerot puolestaan kertovat hirvien käynneistä. Myös teeri on jättänyt merkkinsä.

Muita selkeitä merkkejä eläimistä ovat maahan kaivetut pienet teräväkärkiset kuopat, ne kertovat mäyrän etsineen itselleen matoja. Mäyrä on yöeläin - olen kerran kesäyönä nähnyt mäyrän pihamaalla. Eläimen koko yllättää, onhan se jopa 80 cm pitkä, tosin tuskin painaa 15 kg enempää.

Aurinkoisena päivänä ulkoilu on silkkaa iloa - milloin bongaat perhoset, pölyttäjät, uusia ennen huomaamattomia kasvun merkkejä ja lintuja on ihan mahtavasti ja konsertti loputonta. 

Paljaan maan aikaan, ennen kuin heinät alkavat kasvaa, tietyillä paikoilla luonnossakin saa puolestaan katsella ihmisen pakkaustaidon näytteitä - tai niiden osasia, jopa koko elementtejä, roskina; säikeinä, suikaleina, palasina ja sirpaleina tai vaikka IKEA-collectionin huonekaluina, metsän keskelle läjättyinä. 

Luonnon heräävän kasvuvoiman keskellä kuolleiksi mielletyt muovit ja muut roskat erottuvat helposti. Uutta kesää kohti rynnistävät kasvit peittävät ihmisen roskat pian alleen, kätkevät ne korsiensa sekaan, ympäröivät, nakertavat, kiertävät ja osan hajottavatkin vuosien mittaan. Mitä se sille ihmiselle merkitsee, joka on nähnyt ne, ihmisten roskat, muiden ihmisten ?

Tietysti roskat ovat kertomuksia ihmisistä. Meillä ihmisillä on tapana merkityksellistää asioita. Kyllähän se arvolause on, jos sanon "Ihana luontomme on aina vaan ihanampi ilman roskia."