Käykö Suomelle Euroviisuissa lopulta samoin kuin jääkiekossa

Jokunen vuosikymmen siihen taisi mennä, mutta nykyään Suomi on maailman kärkeä jääkiekossa sekä naisissa että miehissä. Suomesta on pelaaja- ja valmentajavientiä maailmalle. Suomen pelityyli tuottaa tulosta - nykyään myös Tsekeissä. Suomessa jääkiekossa nuorisotoiminta on voimakasta, halleja löytyy runsaasti ja valmennusosaaminen on ilmeisen kehittynyttä. 

Se joka muistaa 70-luvun harjoittelujakson kansainvälisillä kentillä, ymmärtää että nykymenestyksen pohja on pitänyt rakentaa vuosikymmenten mittaan. Työtä on tehty ruohonjuuritasolta valmennuksen huipulle laajalla skaalalla ja kotijoukkueiden eli vanhempien panostus on ollut mittava.

Urheilu ja kulttuuri, urheilu ja musiikki - niillä on kuntien talousarvioissa omat paikkansa. Sillä on merkitystä, vaikka yksityisiä toimijoita on, varsinkin pienillä paikkakunnilla käytettävät tilat ovat kuntien kontolla. Saas nähdä kuinka hyvinvointialueille siirtynyt sosiaali- ja terveyspuolen toiminta vapauttaa jäljelle jääviä  kuntien organisaatioita luovaan urheilun ja kulttuurin tukemiseen.

Urheilussa meillä on kansainvälistä huippumenestystä. Musiikissa meillä on kansainvälistä menestystä sen eri genreissä, klassisesta heviin. 

Euroviisuissakin jokusen kerran on tullut menestystä, voittokin. Ensimmäisen kerran viisuissa Suomea edusti

Laila Kinnunen "Valoa ikkunassa" biisillä 1961, sijoitus 10/16. Saimme odottaa vuoteen 2006 voittoa, jolloin sen toi Lordin pysäyttävä esitys. Finland twelve poits saatiin tuolloin kahdeksan kertaa. 

Kymmenen sakkiin Suomi on päässyt ainakin 12 kertaa. Paradise Oscar (2011)

 ja Soft Engine (2014) 

sijoittuivat molemmat kolmansiksi. Marion Rung osallistui kisoihin kahdella vuosikymmenellä, 1962 "Tipi-tii" toi seitsemännen sijan ja 1973 meni vielä paremmin, kuudes sija tuli laululla "Tom tom tom".

 Viime vuonna Blind Channel kisasi viideneksi

ja tänä vuonna The Rasmus oli tyytyväinen finaalipaikkaan.

Osallistuneet artistit ovat hehkuttaneet euroviisujen tunnelmaa ja kisakokemusta. Muistan mm. Monica Aspelundinkin kertoneen, miten euroviisujen jälkeen avautui kansainvälisiä työkeikkoja.

Suomen osallistumisten joukossa on monia onnellisia tarinoita ja oikein hyviä sijoituksia. Suomella on ollut menestystä, mutta mikä saa ihmisille mietintämyssyn päähän on se, että jumbosijojakin on tullut 11 kertaa (esim. 19/19), 13 kertaa sijoitus on ollut 20 tai huonompi ja aina ei ole saatu finaalipaikkaa ja sitä myötä sijoitusta. Euroviisuissa maximiosallistujamäärä on rajattu 40 maahan nykyään. Suomi on osallistunut 54 kertaa.

Mutta, käykö niin kuin jääkiekossa, kun tarpeeksi kauan harjoittelee, opitaan valitsemaan ne biisit, mitkä pärjäävät Euroviisuskenessä. Jääkiekossa huippumaita on vain muutama ja pelata pitää sääntöjen mukaan, mitkä heijastavat länsimaista arvomaailmaa. Suomesta on tullut yksi niistä, jotka määrittelevät näitä arvoja jääkiekossa. 

Euroviisut ovat pikkuisen toisenlainen eurooppallaisten arvojen näyteikkuna kuin fyysinen miesvetoinen lätkä. Euroviisuissa kuumaa kamaa on gender blendaaminen, feminiinisyyden leikki maskuliinisuuden ainakin pinnalla, ihanteellinen maailmankuva, myötätunto ja rakkaus, leikillisyys, kuninkaallisuus (Ruotsi - jos nyt olen tämän tulkinnut oikein) ja ns. "hot" kuumat leikit. Voitto irtoaa laadulla tai myötätunnolla! Myötätunto on siirtynyt Israelista uuteen kohteeseen. Jos kumpiakaan, erityistä laatua tai myötätunnon kohdetta, ei ole tarjolla, voiton vie Ruotsi - onhan se onnistunut määrittelemään itsensä establishmentin eliittiin, katsokaa vaikka tuomariääniä.

Viisuwiki