Syksyn puuhaa puutarhassa

Miten kiitollinen sitä onkaan pitkistä kauniista päivistä puutarhassa, missä voi touhuta vuodenajan touhuja puhtaassa raittiissa ilmassa luonnon ympäröimänä.

Nyt on syksyn vuoro ! Ensimmäiset kellastuvat lehdet leijailevat yksi kerrallaan huomaamatta ja silmän välttäessä lyhyeksi leikatulle ruohikolle. Ensin niitä on vain yksi, sitten kaksi ja muutaman päivän sisään ne ovat peittäneet nurmikaistaleen. 

Haetaan kottikärryt ja lapio ja suunnataan porkkanamaalle, missä porkkanoiden naatit sojottavat suorissa riveissä. Kyllähän sitä keväällä kylväessä hieman mietti, että tarvitseeko kaikki kylvää välttämättä riveihin. Niin kuitenkin tein. Perinteiset tavat ja toimintamallit painavat. Mikäli olisin kylvänyt ne vaikka ympyriäiseen penkkiin ympyrän muotoon, todennäköisesti silti ne olisivat tulleet ympyriäiseen riviin - no se johtuu porkkanan siementen pienuudesta. Siemenet ovat niin pieniä, että on helpointa ripotella ne tietyn muotoiseen yhtenäiseen vakoon. Siemennauhaa käytettäessä, varsinkin, se on helpointa laittaa suoraan vakoon. Riveistä helposti havaitsee sen, että on riittävästi kasvuetäisyyttä.

Suloiset väriporkkanat

Kuitenkin hieman satunnaisuutta sain luotua kasvimaalle istuttamalla isoa samettiruusua ja kehäkukkaa sinne tänne. Olen joskus oppinut, että nämä kukat suojaavat läsnäolollaan ja tuoksullaan hyötykasveja. Samettiruusun osalta se on helppo uskoa, sen tuoksu on niin voimakas - eikä kovin houkutteleva. Syyskesän keltaiset kukinnat ilahduttavat silmää ja mieltä !

Hieman odottamaton syyspuuha sukeutui löytäessäni lähes syömättömän Sembra-männyn kävyn pihamaalta. Lintu tai orava oli napannut vain muutaman suurehkoista ja puumaisista siemenistä - maistoin, nimittäin muistelin että söimme niitä lapsena - mutta ne siemenet olivat kyllä pehmeitä. Saattaa olla, että oli eri mäntylajikin. 

Siemenpullukat

Keräsin kävystä siemenet ja kylvin ne maahan. Siellä saavat luonnollisen kylmäkäsittelyn, jos sellaisen tarvitsevat. Kenties keväällä alkavat jopa kasvaa. Sembra-mänty on siitä mukava pihapuu, että sen pulleat siemenet houkuttelevat niitä syöviä lintusia paikalle. Olen bongannut ainakin itselleni hieman erikoisen tai ennen näkemättömän linnun puusta syöntipuuhista. Oikein piti lintukirjasta tutkia sitä tumman valkokirjavaisen rinnan omannutta kohtuullisen kookasta lintua.

Kateviljelijän syyspuuhiinkin kuuluu katteen levitystä kasvimaille ja kukkapenkkeihin. Kevääseen mennessä yleensä matoset ja muut pieneliöt ovat sen melkein jonnekin kadottaneet eli syöneet suihinsa. Lehtikatetta tietysti on tarjolla, joten sitä tulee laitettua. Laitoin myös ruohokatetta sen, mitä sitä oli tarjolla. Koetin antaa lisäsuojaa liljoille katteen avulla. Keväällä sitten näkee, miten siinä on onnistunut. Ruusuille katkoin kuusesta havuja. Pari tulokasruusua suojasin havuilla. Lehtiä ja männyn syksyisiä neulasia sain jo hieman haravoida, varsinaiset lehtikelit ovat näin lämpimänä syksynä vasta edessä päin. Koivun lehtien keltaisten kirjoa saattoi vain ihailla. Lehtien värivivahteet vaihtelivat kuin maalikartassa.

 

Suuret kypsät oranssinpunaiset ruusunmarjat käyvät puutarhassa touhuajalle välipalasta. Jotakin satunnaista ruusunmarjaa oli nokkaissut lintu ja siinä nokan jäljen tuntumassa istui kärpäsiä aterialla. Ruusunmarjan kalvomainen kuori suojaa sitä kärpäsiltä, niin etteivät ne pääse apajille, silloin kun ne ovat ehjiä. Sen sijaan en tiennyt, että maistellessani ruusunmarjojen makeaa hedelmälihaa, olin oravien kanssa samoilla apajilla. Mökkinaapuri kertoi heillä kotona kasvavan marjaruusua talon ikkunan lähellä. Sisältä käsin hän oli huomannut, kuinka orava puuhun kiivetessään toisella etukäpälällään oli napannut ruususta marjan ja toisenkin ja pistellyt menemään. 

Ruusunmarjat siis kelpaavat oraville. En tosin yhtään oravaa ole nähnyt ruusupuskassa kiipeilemässä. Tähän saattavat syynä olla pitkät ja tiheässä kasvavat piikit. Mikäli haluaisi ruokkia oravia ruusunmarjoilla, pitäisi istuttaa marjaruusun viereen puu, mistä orava itse yltäisi marjansa poimia, tai sitten niitä on laitettava tarjolle vaikka tarjottimelle.

Siinä on ihminen tyytyväinen, kun omaan tahtiin tekee päivän touhujaan puutarhassa, korjaa satoa ja laittaa sitä talven varalle säilöön, kuin orava ikään. Illan tullen katselee kaunista tähtitaivasta, tuntee luonnon ympärillään, kuuntelee hiljaisuutta ja nukahtaa levolliseen uneen.