Kurpitsan ihmeelliset seikkailut

Sadonkorjuu on riemastuttavimpia asioita syksyssä. Erään mielenkiintoisimmista kasvutarinoista, mitä olen nähnyt, tarjoaa kurpitsa, jonka taimen sain lahjana.

Serkulta saatu yllätyskurpitsa oli varsinainen matkalainen - ensin se tietysti matkusti taimena muutaman sata kilometriä kasvupaikalleen ja siinä alkoi sitten varsinainen kurpitsan kasvun matka ja tarina. Kasvua oli kyllä mielenkiintoista seurata.

Tein kurpitsalle hyvän oman kummun, mihin laitoin runsaasti kanan parasta merilevällä höystettynä ja lehtikatteella katettuna. Alkuun kumpua asutti kaksi kurpitsaa, mutta toinen haihtui pois. Lisäsin ruohokatetta kesän mittaan ja taisin kastella vielä kanankakkavedelläkin. Alkukesästä suojelin kasvia harsolla, mutta lopulta päädyin suojaamaan kasvukumpua harsolla, jotteivät linnut levitä katteita ympäriinsä matoapajilla touhutessaan. 

Kasvu alkoi valon suuntaan, kuinkas muutenkaan, niinhän se yleensä. Tämä ei ollut kesäkurpitsa vaan köynnöstävä kurpitsa. Kurpitsan köynnökselle tuli mittaa metrin verran kai, mäkeä alas ja valoon päin. Kurpitsa teki kukkasia, mutta yksikään niistä ei päässyt kurpitsankasvun alkuun. Siinäkö lienee vihje sille, mitä seuraavaksi tapahtui.

Hyvässä kasvussa ollut köynnös teki yht'äkkiä täyskäännöksen, uukkarin, chikaanin - auringon suunnasta pohjoisnurkkaa kohden - kiihdytti kotikumpunsa ohitse ja mittaa sillä matkalla tuli kai pari metriä. Köynnös kasvatti uusia komeita lehtiä ja kukkia säännöllisin välimatkoin. Yksikään kukkasista ei alkanut tuottamaan hedelmää, kurpitsaa siis.

Kasvimaan reunalla kasvoi korkeana mutta kapeana vallina mesiangervoa, vadelmaa ja sen sellaista, viidakkoa, voinee sanoa. Viidakon toisella puolella oli käytävä, mistä leikattiin kesän mittaan ruohoa. Eräänä päivänä huomasin, että kurpitsa on kiipeämässä vallin päälle - ja pian ylitse maahan toiselle puolelle. No, lehtiä piisasi ja kukkiakin, mutta ei kurpitsoja. Mietin jo, että jos hän on sellainen, että tarvitsee kaverin tehdäksen pikku kurpitsoita. Kurpitsaköynnöksen kasvua tarkastellessa tuumailin kurpitsalle, että jaa, mitäpä meinaat, ja että tämä käytävä ei kyllä ehkä ole paras kasvupaikka, meinaan siinä voi jäädä ruohonleikkurin alle.

Syssymmällä tulin toteamaan, että kurpitsa oli kasvattanut myös toisen haaran, lyhyemmän tosin, pohjois-luoteeseen. Yhteensä näissä köynnöksissä oli kuusi pientä kurpitsaa köynnöksen kärkiosissa ja seitsemäs vielä tulossa. Nämä pallerot se oli tehnyt sillä aikaa, kun en ollut sitä katsomassa.

Mikä sai kurpitsan tekemään täyskäännöksen kasvussaan ? Valo-olosuhteet tietysti muuttuivat kesän edetessä ja kasvimaan reunuskasvilliston kasvaessa korkeutta. Taimen istutuksen aikaan reunuskasvillisto oli matalaa ja valoa pääsi tulvimaan vapaasti. En niinkään kiinnittänyt asiaan huomiota, sillä oletin että kasvit tykkäävät kasvaa yhdessä - more the merrier, mitä enemmän sitä hauskempaa - tyyliin... meillä Suomessa tietysti vallitseva totuus lienee ainakin jossain määrin edelleen se, että pidot paranee, kun väki vähenee. No, valoa on ainakin enemmän, jos sen edessä ei kasva puolitoistametrinen horsmikko kavereineen. Mielenkiintoista kasvimaan tapahtumia kuitenkin oli seurata. Kurpitsaa täytyy kiittää koko tästä matkasta ja vielä ihanista pikku yllätyskurpitsoistakin !